Luettuja kirjoja: Cecilia Samartin Senor Peregrino

Cecilia Samartin: Senor Peregrino

ISBN: 978-952-5637-18-2                                     

Kirjailija: Cecilia Samartin                          

Kääntäjä: Tiina Sjelvgren                    

Kustantaja: Bazar                                                                                                                 Julkaistu: 2010

Kannen kuva naisesta: Tony Anderson

Kannen kuvitus: Sarah Perkins

Kannen suunnittelu: Lene Stangebye

Lainasin tämän kirjan kirjastosta, koska eräs ystäväni sanoi, että olisi lukenut enemmänkin, mutta kirja loppui kesken! Kirjailija on minulle uusi ja tartuin kirjaan vähän varoen.

Kirja alkoi todella vetävästi ja ennenkuin edes huomasin, olin lukenut jo puoleenväliin! Kieli on rentoa ja lennokasta ja sitä on helppo lukea. Mystiset tapahtumat kuuluvat tyyliin ja vaihtelevat mitä arkisemman, vähän absurdinkin, elämän kuvauksen kanssa.

Kirja kertoo naiskohtaloista Meksikossa, vanharouva Gabrielasta ja hänen viereisen kylän bordellista adoptoimistaan sisaruksista. Lorenasta, joka on kaunis kuin kuva ja arkisemmasta Carmenista, joka haaveilee pääsystä Yhdysvaltoihin. Lorenan onnettomuudeksi hän synnyttää raiskauksen seurauksena lapsen, joka kauneutensa lisäksi kantaa hirvittävää syntymämerkkiä selkäpuolellaan.

Tytön nimeksi tulee Jamilet ja Gabriela tekee kaikkensa, jotta syntymämerkkiin ei viitattaisi sopimattomalla tavalla. Kyläläiset tuntevat Jamiletin ”enkelinä, joka kantaa paholaisen merkkiä”. Koulukiusaaminen oli tuttua jo silloin eikä Jamilet voi käydä koulua eikä siis opi lukemaan. Täti Carmen muutta Yhdysvaltoihin ja Jamilet alkaa haaveilla pääsevänsä joskus tädin luokse, jossa hän voisi tienata rahaa päästäkseen lääkäriin, joka poistaisi hänen syntymämerkkinsä.

Kun Lorena kuolee suruunsa, Jamilet päättelee ajan olevan kypsä hänen muutolleen. Hän lähtee matkaan yksin pojaksi pukeutuneena ja yllättävää kyllä, hän selviytyy yli Rio Granden. Ja edelleen hän saa osakseen hyvää kohtelua maalaisnaiselta, joka antaa hänelle naisen vaatteet ja rahaa matkustaa Los Angelesiin.

Jamilet pääsee perille, mutta tädin kohtaaminen ei ole aivan odotettu:

”Jamilet avasi silmänsä ja huomasi tuijottavansa naista, joka muistutti Carmen-tätiä. Hänellä oli samanlainen matala nenä ja leveät kasvot, samat mustat karheat hiukset, jotka kihartuivat otsalta pieninä pyörteinä eri suuntiin. Mutta tämä nainen oli paljon suurempi kuin entinen Carmen-täti. Tämä nainen ainakin kolmen entisen Carmen-tädin kokoinen.”

Carmen-tädin talo on aivan hirveässä kunnossa, siitä tulee Jamiletin ensimmäinen palkaton työmaa. Jonkin ajan kuluttua hän saa työpaikan mielisairaalassa, koska työhaastattelun aikana vanhan, hankalan espanjalaismiehen hoitaja sanoo itsensä irti. Siitä alkaa hänen työnsä senor Peregrinon hoitajana.

Jamilet alkaa tulla hyvin toimeen senor Peregrinon kanssa ja vanha mies ehdottaa erikoista vaihtokauppaa: Hän palauttaa Jamiletin väärennetyt paperit, jotka sattuman kautta ovat hänelle päätyneet, jos Jamilet kuuntelee hänen tarinaans, niin kauan kuin se on tarpeen. Ja tarina alkaa:

”Henget osaavat laulaa, Jamilet. Ne laulavat taivaankannen yllä, siellä missä niitä ei voi nähdä. Ja ne täyttävät maailmankaikkeutemme huoneet saaden aikaan ihanimman kaiun, jonka vain jotkut harvat saavat kuulla. Olin kymmenen vanha kuullessani niiden äänen, kuten myös pyhimysten ja enkelten kuiskaukset ympärilläni. Näin henkien kurkistavan puiden takaa niiden seuratessa elämäämme. Kun kerroin tästä vanhemmilleni ja muille kyläläisille, he eivät kiinnittäneet minuun juuri huomiota. Ajattelivat vain, että minua oli siunattu vilkkaalla mielikuvituksella. Ajan myötä tarinani hengistä ja niiden minulle paljastamista elämän ja kuoleman mysteereistä alkoivat kuitenkin vaivata heitä.”

Niinpä hänen isänsä ryhtyy toimenpiteisiin ja lähettää pojan pappiskouluun yhdessä Tomasin, kylän varakkaimman perheen pojan kanssa.

Senor Peregrino on hyvä kertoja ja Jamilet kuuntelee häntä mielellään terhtyään päivittäiset askareensa. Siinä ohessa vanha mies opettaa Jamiletin lukemaan ja kirjoittamaan ja on varsin vaativa opettaja.

Tarinan pääosa kertoo pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan yhdessä Tomasin kanssa. Tällä matkalla nuori mies löytää ihanan naisen, johon rakastuu:

”Tomas tönäisi minua rohkaisevasti ja alkoi laulaa hiljaisella äänellä niin, että vain minä kuulin hänet. Hän lauloi yksinkertaista virttä, jota oli kuullut minun laulavan monesti aiemmin. Ja niin minä yhdyin hänen lauluunsa, kunnes unohdin turhamaisen itsetietoisuuteni ja lauloin sydämeni kyllyydestä. Tunsin selittämättömän rakkauden kuohahtavan sisälläni, ja sieluni tuntui kohoavan korkeuksiin melodian virratessa keuhkojeni ja kurkkuni läpi vuolaasti virtaavan joen lailla.”

 

”Yhtäkkiä koko aukio puhkesi korvia huumaaviin suosionosoituksiin ja hurraahuutoihin. Kumarsin hätäisesti kiitokseksi, ja ihmiset tekivät minulle tilaa poistuessani paikalta. Halusin jo löytää ystäväni.

Keskellä aukiota edessäni seisoi nainen, jota erehdyin ensin pitämään enkelipatsaana. Hän oli kietonut päähänsä punaisen, olkapäille ulottuvan huivin. Sen alta erotin tummatukkaisen kaunottaren, jonka silmät olivat sinivihreät kuin meri. En tiedä kumpi lumosi minut enemmän: naisen täydelliset kasvot vaiko häntä ympäröivä salaperäinen aura.

Sillä samalla hetkellä, jolloin räpäytin silmiäni ja varmistuin naisen olevan lihaa ja verta eikä pelkkää harhaa, olin mennyttä.”

Ihmeellisen naisen nimi on Rosa ja senor Peregrino on jo valmis luopumaan pappisurastaan naisen tähden, mutta heidän kohtalonsa on toinen. Sen Jamilet saa kuulla kertomuksen jatkuessa. Kertomus loppuu hämmentävästi, mutta Jamilet jatkaa senor Peregrinon hoitajana. Samalla Jamiletin omatkin ajatukset ja haaveet muuttuvat ja syy, miksi hän tuli maahan, alkaa menettää merkitystään.

Kirja loppuu, kun Jamilet alkaa vuorostaan kertoa omaa tarinaansa:

“Olen nyt kuunnellut tarinaasi, joten kuuntelisitko sinä vuorostasi minun? Se kertoo syyn siihen, miksi lähdin Meksikosta ja tulin tänne. Mies kääntyi katsomaan Jamiletia. Hänen mielenkiintonsa oli herännyt. “Totta kai kuuntelen. Milloin aloitat?”

Jamilet laskin kahvikupin alas, nousi seisomaan ja ojensi molemmat kädet miestä kohti.

“Pian. Ihan pian. Mutta ensin haluaisin sinun opettavan minulle yhden lauluistasi. Vaikka sen, jota sinä ja Rosa lauloitte yhdessä.”

Romaani oli täynnä pieniä, nautittavia yksityiskohtia. Carmen-tädin vauhdikas elämä, häntä palvova miesystävä Louis, naapurintytön poikaystävän Eddien heräävä kiinnostus Jamiletia kohtaan ja senor Peregrinon mystinen kertomus kaikkinen käänteineen takaavat sen, että lukija ei pitkästy kirjan parissa. Todellakin, olisin mielelläni lukenut vielä lisää ja kiinnostaisi tietää, miten kirjailija jatkaisi tarinaansa.

Suosittelen luettavaksi ja haen käsiini muitakin saman kirjailijan teoksia.

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): Käännetty kaunokirjallisuus, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin, Yleinen Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.