Luettuja kirjoja: Eeva Kilpi, Unta vain

Eeva Kilpi: Unta vain

Eeva Kilpi ei petä lukijoitaan. Olen nuorena lukenut hänen ensimmäisen kirjansa Noidanlukko ja sen jälkeen olen viihtynyt hänen kirjojensa parissa. Erityisen vaikutuksen ovat tehneet Naisen päiväkirja ja Häätanhu.

Unta vain on jatkoa Häätanhulle. Päähenkilö Anna Maria palaa vuosien jälkeen kesämökilleen metsään, jonka hän on hakenut suojelualueeksi. Anna Maria on mennyt naimisiin Ronin kanssa, joka Häätanhussa on mökin kanadalainen vieras. Ron on kaikella tavalla ihanteellinen ja hyvä aviomies. Pari viettää kuitenkin yleensä lomansa yksin. Anna Maria ei ole edes ilmoittanut, minne hän lähtee, hän haluaa miettiä asioita rauhassa mökillään.

Anna Marialla onkin miettimistä enemmän kuin 78-vuotiaalla naisella yleensä. Hän ajattelee aviomiestään Kimmoa (outo nimivalinta), josta on eronnut kauan sitten, mutta silti miehestä on edellenkin vahvoja muistoja mökillä. Saunomisesta, uimisesta… Sen lisäksi hän miettii nykyistä aviomiestään Kanadassa, heidän yhteisiä tekemisiään ja täydellistä keskinäistä luottamustaan. Hän ajattelee lapsiaan, ”jälkeläisiään” niinkuin heitä nimittää ja muistelee saunomista aikoinaan äitinsä kanssa.

Yllättävää kyllä, Anna Marialla on rakastaja. Hän on tavannut jossakin kokouksessa Euroopassa miehen, Jussin, ja molemmat ovat rakastuneet toisiinsa. Käytännössä tapaamisia oli harvoin, mutta suhde oli syvä ja jatkuva. Anna Maria on huolissaan Jussista, hän vaatii mieheltä, ettei tämä saa kuolla häntä aiemmin, sitä hän ei kestäisi. Jussi on muuttunut vuosien myötä ikäisensä näköiseksi, on kaljua ja vatsaakin. Silti rakkaus on säilynyt.

Kirjassa on paljon elämänviisauksia, mutta kirjailija katsoo, että teoksen siteeraaminen on kiellettyä. Hän on saanut tottua tekstinsä lainaamiseen ilman omaa nimeään esim. kuolinilmoituksissa, joten en kieltoa ihmettele. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa hän pohtii, milloin ihminen voi päästä sielullisesta kärsimyksestä; onko dementia se ainoa mahdollisuus ja onko sekään?

Unta vain sopii kailkille pohdiskelevia tekstejä tutkiville lukijoille ja myös luonnon tapahtumat syvästi kokeville ihmisille.

Pidän aivan erityisen paljon Kirsikka Männyn suunnittelmasta ja kuvaamasta kannesta ja sen värityksestä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Kirjailija: Eeva Kilpi                                                                                                            Päällys kuvineen: Kirsikka Mänty                                                                               Kustantaja :WSOY 2007                                                                                                          ISBN 978-951-0-33501-7

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): 2 Kirjastoni esittelyä, Kotimainen kaunokirjallisuus, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin, Suosikit Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.