Tove Jansson: VIESTI, valitut novellit 1971-1997

Tove Jansson Valitut novellit 1971-1997

Teos on WSOY: kustantama v. 1999.

Suomentajat KyllikkiHärkäpää, Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen,Oili Suominen ja Päiviö Taubert.

Perustiedot

Tove Jansson on valinnut kokoelmaan novelleja teoksistaan Nukkekaappi,Kevyt kantamus, Reilua peliä ja Seuraleikki. Tämän lisäksi kirjassa on kahdeksan ennen juklaisematonta novellia. Viesti-kokoelmassa kertomukset eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mikä tuo uuden, jännittävän elementin mukaan kokoelmaan.

Novellien sisällöstä

Ensimmäinen uusi novelli on nimeltään ”Rakkaat enoni” ja siitä saa hyvän käsityksen ruotsalaisen hovisaarnaajan isosta perheestä, josta Toven äiti on lähtöisin. Väkisinkin tulee mieleen Bergmanin ohjaama ”Fanny ja Aleksander”, sillä samalla tavalla erilaisia ovat myös Signe ”Ham” Hammarstenin veljet. Tyttäret meinivät naimisiin, Elsa papin kanssa mMuuttaen Saksaan ja Signe kuvanveistäjän Viktor janssonin kanssa.Torsten, Einar, Olov ja Harald elivät edelleen Tukholmassa. Einar opiskeli pisimmälle ja hänestä tuli lääketieteen professori. Hänen luonaan Tove asui nuorena pitkäänkin. Torsten eno taas oli ainutlaatuinen persoona, hänessä oli suurta seikkailijaa ja jo nuorena oli selvää, että hänestä tulisi vuori-insinööri. Hän nimittäin räjäytteli milloin mitäkin.

Olov-enosta tuli biologian lehtori, joka oli kerännyt hyönteisiä koko elämänsä ajan. Aikuisena hänellä oli talossaan iso kellarityöhuone, jossa hän veisteli venettä tai pieniä eläimiä. Hän oli ateisti, joka eräänä jouluna veisti myös pyhän perheen! Harald oli Toven enoista kuuluisin, matematiikan lehtori, joka oli samalla suurpurjehtija, lasketteilja ja vuorikiipeilijä.

Novelli ”Päättäjäispäivä” on hieno ajankuvaus ja riemullinen kertomus Ateneumin päättäjäisistä. Siinä esiintyy monta tulevaa tunnettua taiteilijaa mm. Eva Cederström, Tapio Tapiovaara, Matti Petäja ym. Lopuksi Tove vaeltaa kotiin läpi kaupungin.

”Minusta on niin kummallista tuo mitä puhutaan, että on niin vaikeaa olla onnellinen.”

”Sarjakuvapiirtäjä” on kertomus piirtäjästä, joka saa pitkän sopimuksen lehteen ja sen myötä oman huoneen lehtitalossa. Osoittautuu, että se on edellisen piirtäjän huone, sieltä löytyy hänelle kuulunutta pikkutavaraa. Uusi piirtäjä kiinnostuu edeltäjänsä kohtalosta, mutta hänelle vastataan vain – hän väsyi. Piirtäjä haluaa kuitenkin itsepintaisesti päästä tapaamaan edeltäjäänsä ja siinä onnistuukin. Selitys kuului:

”Niiden silmistä se johtui, sanoi Allington kääntymättä. Niiden sarjakuvasilmistä. Samat idioottimaiset pyöreät silmät koko ajan. Hämmästys, pelko, ihastus ja niin edelleen, eihän tarvitse muuta kuin siirtää pupillia ja hiukan kulmakarvaa, ja ihmiset luulevat sitä taidoksi, ajatella että saa esiin niin paljon niin vähällä.”

Novellissa tulee esiin Tove Janssonin omat kokemukset sidonnaisuudesta lehtitaloon, jota käsitellään hänen elämäkerrassaan. Aiheesta on tehty myös elokuva, jonka nimeä en muista, mutta sen yhteyttä Tove Janssoniin en tiedä.

Saarelle sijoittuu novelli ”Orava”. Siinä kuvataan saarella yksin asuvaa kirjailijaa  ja hänen suhdettaan sinne ajautuneeseen oravaan. Tarinalla on ilmeisesti vastine todellisuudessa, koska siitä puhutaan muuallakin Tove Janssonin tuotannossa.

”Eräänä tuulettomana päivänä marraskuussa vähän ennen auringonnousua hän näki venerannassa oravan. Se istui liikkumatta lähellä vettä, hämärässä sitä tuskin edes näkyi, mutta hän tiesi, että se oli elävä orava eikä hän ollut pitkään aikaan nähnyt mitään elävää. Lokkeja ei oteta lukuun, ne ovat aina menossa pois, ne ovat kuin tuuli aalloilla ja ruohon yllä.”

Otteesta näkyy Janssonin kuvaileva ote aiheeseensa. Novelli oravasta on siitä todella oivallinen esimerkki. Orava on aluksi kovin itsenäinen, mutta vähitellen suostuu syömään kallioisella saarella päivittäin tarjotun ruokansa ja muuten elelee omillaan. Kirjailija miettii oravaa ja painiskelee tekstinä kanssa. Lopulta orava lähtee – se on hypännyt veneeseen, joka on päässyt irti, istuu perätuhdolla ja tuijottaa. Se on lähtenyt peruuttamattomasti.

”Ulkona oli alkanut sataa lunta. Sitä tuli tiheään ja rauhallisesti, talvi oli tullut. Hän lisäsi puita pesään ja kiersi lampunliekin isommaklsi. Sitten hän meni keittiön pöydän ääreen istumaanja alkoi kirjoittaa, hyvin nopeasti: Eräänä tuulettomana päivänä marraskuussa, vähän ennen auringonnousua, hän näki venerannassa ihmisen…”

Vaikka kokoelmassa on muitakin kiehtovia novelleja, mieltäni askarruttamaan jäi erityisesti tämä kertomus oravasta.

Herkullinen ”Taidetta luonnossa” on ilmiselvästi kirjoitettu Aimo Tukiaisen ateljeen ympärille kehittyneen kesänäyttely Purnun innoittama. Päähenkilönä on näyttelyn vartija ja   kesänäyttelyn luonnetta kuvataan osuvasti.

”Joka päivä vartija aukaisi porttien salvat ja ihmiset virtasivat sisään kauniille alueelle, heitä tuli autoilla ja busseilla kaikkialta sisämaasta ja jopa pääkaupungistakin, heillä oli lapsia mukanaan ja he olivat huviretkellä, he uivat lumpeiden seassa ja joivat kahvia ja kuljeksivat koivujen alla, lapset keinuivat ja heitä valokuvattiin ison pronssihevosen  selässä ja yhä useammat ja useammat ihmiset halusivat nähdä Taidetta luonnossa.”

Novelli kertoo pariskunnasta, joka jää vahingossa alueelle portin sulkeuduttua ja heidän taulukaupoistaan Vartija kuuntelee heidän nahisteluaan siitä, mita taulu esittää ja keksii sitten asiaan hyvän ratkaisun. Pariskunta lähtee ja vartija on saanut ajateltavaa.

Hän meni ja asettui pitkäkseen saunakamariin, missä oli neljä tyhjää seinää. Oli hauska katsella niitä ilman vanhoja toistuvia ajatuksia joihin oli tottunut.

Tove Janssonin kieli on värikästä ja soljuu kauniisti. Monien novellien taustalla on tunnistettavissa kirjoittajan omia kokemuksia, jotka hän on toisinaan hyvin lämpimästi, toisinaan ironisesti muokannut novellin muotoon.Hän olisi menestynyt myös pelkästään kirjailijana, sillä hänelle on kertynyt valtavasti aineistoa sekä lapsuuden kodistaan että myöhemmistä elämänvaiheistaan. Mutta hän piti itseään ensisijaisesti maalarina ja oli välillä kovin ahdistunut aina vain paisuvan Muumituotannon takia. Kirjat olivat hänelle tapa kertoa kokemuksistaan kuvien lisäksi myös sanallisessa muodossa.

Tove Jansson ei ole kirjailijana niin arvostettu kuin mitä hän ansaitsisi.

Suositus:

Suosittelen Viesti-novellikokoelmaa ehdottomasti kaikille novellien ystäville.

Lähteet: Tove Jansson, Viesti novellikokelma 1999.                                                          Tuula Karjalainen, Tove Janssonin elämäkerta Tee työtä ja rakasta 2013

 

 

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): Käännetty kaunokirjallisuus, Kotikuntani kirjastosta, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.