Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär 1968, WSOY

Kirjan takakannen kuvaus teoksesta:

”Tämän lapsuudesta kertovan kirjan ”oikeita” henkilöitä ovat ukki ja mummi, isä, äiti, Anna, Jeremiah ja täti jolla on idea tai Poju jolla aina on nuha. Mutta yhtä oikea on Jumala joka asuu kivikkopuutarhan takana. Tai pimeys joka saapuu, kun iso harmaa olento hämärän tullen ryömii sataman yli, hapuilee pitkin käsivarsin Katajanokkaa ja ojentaa sormensa kohti venäläistä kirkkoa.

Todellista on takkatuli ateljeessa ja äidin verkkainen lempeä ääni lämpimässä pimeydessä. Todellista on turvallisuus. Mutta totta on myös että »ihmisiä saa helposti rikki, niitä voi murskata, repiä kahtia, sahata kappaleiksi. Siksi on tärkeää että löytää ajoissa piilopaikan.»

Tove Jansson kietoo lukijan pikkusormensa ympäri näissä ”muistelmissa”, joiden miljöönä on milloin isän, kuvanveistäjä Viktor Janssonin, ateljee 20-luvun Katajanokalla, milloin kesäinen Pellinki, meren lahdet ja poukamat. Tässä kirjassa lomittuvat lapsen arkipäivän tyyni realismi, idylli ja satu, jota rohkea mielikuvitus kuohuttaa — ja ymmärrämme, mistä muumipeikot ovat peräisin.”

Kirjan sisällöstä:

Ensimmäisen kertomuksen nimi on Kultainen vasikka ja se kuvaa Janssonin äidin perhettä. Perhe on uskonnollinen, kuten hovisaarnaajan perheelle sopiikin. Heti alussa Tove Jansson kuvaa lapsen tapaan raamatuullisin sanoin isoisäänsä:

”Minun ukkini on pappi ja saarnasi kuninkaalle. Kerran ennen kuin ukin lapset ja lastenlapset ja lastenlastenlapset täyttivät maan, hän tuli pitkälle vihreälle niitylle joka oli metsän ja vuorten reunustama niin että se muistutti paratiisin laaksoa. Vain toisesta päästä niitty oli avoin ja siinä oli merenlahti jossa jälkeläisten sopi uida.

Silloin ukki ajatteli: tässä minä rupean asumaan ja lisääntymään, sillä tämä on totisesti Kaanaan maa.”

Tove ryhtyy rakentamaan puutarhan kuusimajaan kultaista vasikkaa ajatellen, että se on pakanallinen paikka ja ympyrä on eduksi veistokselle. Hän näki suurta vaivaa vasikan rakentamisessa ja alkoi ajatella enemmän kultavasikkaansa kuin Jumalaa. Lopuksi hän kokosi risuja polttouhriksi. Siinä vaiheessa pelko alkoi karmia ja iltavalossa vasikka näytti oikealta. Mummu kulki ohi, vilkaisi rakennelmaa ja arveli herttaisesti, että Tove oli tehnyt pienen karitsan. ” Mummu ei edes huomannut, että se oli vasikka! Karitsa, voi kauhistuksen kanahäkki! Se ei ollut karitsan näköinen vähän vähääkään, ei sinnepäinkään” Tuleva taiteilija koki ensimmäisen tappionsa, jonka hän kyllä kohta pystyi kääntämään voitokseen.

”Juhlimisista kertoo kuvanveistäjä Viktor Janssonin tavasta tuoda kavereitaan salonkiinsa juhlimaan. Tove rakasti isän juhlimisia, vaikka ne saattoivat kestää monta yötä. Hän katseli parveltaan juhlijoita, jotka soittavat tai kulkevat ympäriinsä. Joskus joku nukahtaa, koska juhliminen väsyttää kovasti. Tovesta kauneinta on pöytä ja kokonaisuus on tärkeä. Miesten ja naisten erilaisuutta pieni Tove pohtii näin:

”Kaikki miehet juhlivat ja ovat kavereita, toinen ei koskaan jätä toista pulaan. Kaveri voi sanoa kauheita asioita, mutta seuraavana päivänä se on unohdettu. Kaveri ei anna anteeksi, hän vain unohtaa, nainen antaa anteeksi kaiken mutta ei unohda ikinä. Niin se on. Siksi naiset eivät saa juhlia. Anteeksisaaminen on hyvin kiusallista.”

Koko tarina on täynnä herkullisia yksityiskohtia asioista, joita tarkkailija on painanut mieleensä.

Toven novelli ”Jäävuori” on selvästi vaikuttanut Muumi-tarinoihin. Sitä kuvataan teoksessa värien kautta. Tove odottaa, että meressä kelluva jäävuori ehtii kodin kesäpaikan rantaan ja kun se vihdoin viimein ilmestyy, hän lähtee tutkimaan sitä tarkemmin ja pudottaa vahingossa taskulamppunsa sen sisään. Jäävuori kääntyy taas merelle ja loistaa merenselällä kuin vihreä majakka.

Lämpimin tarinoista on ”Joulu”. Se kuvaa perheen joulunviettoa, kaupungin komeimman kuusen hakemista satamasta, ateljeen varustamista jouluasuun ja joulukuvaelman rakentamista. Kerran tapahtui niin, että Poppolino, isän lemmikkiapina, söi suuhunsa vahasta tehdyn Jeesuksen, mutta äiti korjasi pian vahingon tekemällä uuden. Äiti toimi myös Luciana, koska on ruotsalainen. Isällä on kestämistä joulutouhuissa ja hän saa ottaa välillä huikat rauhoittuakseen.

Tove kuvaa joulun tuoksuja, joka puolelta kuuluvaa rapinaa ja kynttilöiden sytyttämistä ja tulipalojen sammuttamista.

”Milloinkaan ei ole niin rauhallista kuin heti joulun mentyä, silloin on saanut kaiken anteeksi ja voi taas muuttua tavalliseksi.”

Lumi on kertomus siitä, miten lumi saartaa talon, jonka lapsen äiti (Ham) on vuokrannut työskentelyään varten, jossa on monia huoneita ja ullakko. Mielikuvitusrikas lapsi (Tove) kokee  talon ominaislaadun syvästi, leikkii omia leikkejään ja pyrkii olemaan häiritsemästä äitään. Ullakolta on hyvä seurata, kun alkaa sataa lunta. Sitä sataa ja sataa ja lopulta se peittää koko talon. Lapsen mielestä talo on kallistunut, lumi on muuttanut mittasuhteet. Hän ajattelee: ”Maailma on kaatunut kyljelleen, se kallistui hiljakseen, vähän matkaa joka päivä.” Äiti ja lapsi asuvat vielä talossa pari päivää:

”Kumpikin kulki yöpaitasillaan eikä tehnyt mitään. Äiti ei piirtänyt. Me olimme karhuja, meillä oli havunneulasia mahassa… Joskus me vähän murahtelimme. Vaarallinen maailma sai jäädä oman onnensa nojaan, se oli kuollut, se oli pudonnut avaruuteen. Vain äiti ja minä olimme jäljellä.”

Lapsi on vihainen miehille, jotka lapioivat lumen ikkunoiden ja ovien edestä ja lumottu maailma särkyy, täytyy lähteä kotiin.

Lapsena koettuja tapahtumia, vaikutelmia ja haaveitaan Tove Jansson käyttää Muumi-kirjojensa aiheina jalostaen ne jännittäviksi kertomuksiksi. Tässä teoksessa on yhteensä 19 novellia, joissa kaikissa Tove Jansson kirjoittaa lapsen näkökulmasta hyvin aidosti. Suuri osa kertomuksista on omakohtaisia ja ikäänkuin pikkuvanhan lapsen kirjoittamia kaikkine totuuksineen. Kirjan kansi kuvaa hyvin ympäristöä, jossa hän kasvoi: pieni tyttö valkoisten veistosten keskellä.

Oma lukukokemus

Pidin tästä pienestä kirjasta hyvin paljon. Sitä on miellyttävää lukea ja Janssonin tapa kuvata lapsen ajatusmaailmaa ja havaintoja onhurmaavan todellinen. Yritän hankkia kirjan itselleni vaikka jostakin antikvariaatista, koska halua nauttia novelleista myöhemminkin.

Lähde:

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär, WSOY 1968, ISBN 951-0-01025-9, Kolmas painos Porvoo 1980

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin.

Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän.

Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.

Kategoria(t): Elämäkerrat, Kotikuntani kirjastosta, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin, Taide, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.