Carol Shields: Ruohonvihreää

Carol Shiekds, Ruohonvihreää

Ruohonvihreää. (The Box Garden, 1977) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-24980-1.

Kotikuntani kirjaston kokoelmissa on tämäkin mielenkiintoinen ja oikeastaan varsin yleispätevästi naisen elämää kuvaavan teos. Kirjailija Carol Shieldsin löysin vasta tänä kesänä ja olen nyt lukenut hänen teoksistaan n. puolet. Aiemmin olin nimen (huom!) perusteella arvellut hänen olevan ns. viihdekirjailija, mutta Suvi Ahola kertoo Sivumakuja– teoksessaan hänestä niin vakuuttavasti, että päätin tutustua hänen tuotantoonsa mahdollisimman laajasti.

Kirjoitin enemmän Carol Shieldsin (1935- 2003) elämästä ja teoksista edellisessä jutussani, joka käsitteli teosta Pikkuseikkoja.

The Box Garden – Ruohonvihreää

Ruohonvihreää  on kirjailijan toinen teos vuodelta 1977. Tarinan päähenkilöt liittyvät kirjailijalle tyypilliseen tapaan yliopistomaailmaan ja kirjallisuuteen. Sisaruksista Judith on elämäkertojen kirjoittaja, sama henkilö on myös Sattumankauppaa– teoksen päähenkilö. Charleen on tämän teoksen ensisijainen päähenkilö ja hän on runoilija ja toimittaja. Charleenilla on hippitaustaa ja vanhat hippiystävät eivät arvosta hänen miesystäväänsä, jolla on niin arkinen ammatti kuin oikomishammaslääkäri ja joka kaiken lisäksi tienaa työllään sopimattoman hyvin. Hänen ex-miehensä on elänyt värikästä ja vaihtelevaa elämää ja hänen olinpaikkansa on tuntematon.

Charleenilla on kompleksinen suhde lähes kaikkeen elämässään: ex-mieheensä, äitiinsä, vanhoihin hippiystäviinsä, runoiluun, rahaan, työhön ja rakastettuunsa. Ainoa selkeä asia hänen elämässään on hänen poikansa, teini-ikäinen Seth, joka on tasapainoinen ja sopeutuva.

Äiti menee naimisiin

Kirjan juoni punoutuu tyttäret yllättäneen tapahtuman ympärille; äiti menee vanhoilla päivillään naimisiin ja kirjassa kuvataan tätä herkullisella tavalla. Äiti on ollut aina hyvin tarkka siitä ”mitä naapuritkin sanovat” eikä hän ole päässyt siitä eroon vieläkään. Lastensa tekemisistä hänen on edelleen vaikea löytää mitään positiivista ja hänen intohimonsa ovat säästäväisyys ja outoa kyllä, jatkuva sisustusten uusiminen ja päivittäminen. Judithin äiti kaikkinen omituisuuksineen esiintyy erityisesti sisustajana  teoksessa Pikkuseikkoja. 

Niinkuin jokainen lapsuudenkodissaan vieraillut tietää, siellä ajautuu helposti takaisin lapsen rooliin ja jopa tapoihin. Myös äiti käyttäytyy kuin hän edelleenkin joutuisi vahtimaan tytärtään Charleenia, joka toi miesystävänsä Eugenin mukanaan; hän haluaa sijoittaa ehdottomasti heidät nukkumaan eri huoneisiin.  Eugen nimittäin tuli hammaslääkärikongressiin ja haluaisi asua hotellissaan, mutta se ei äidille käy. Niinpä Judith ja Charleen sijoitetaan tyttöjen entiseen huoneeseen ja miehet yhdessä vierashuoneeseen, Chesterfield-sohvalla olohuoneessa kun kukaan ei ole nukkunut, eikä saa nukkua, vaikka sitä ehdotettiinkin. Naiset käyvät huoneessaan pitkiä keskusteluja ja äidin suhtautuminen tilanteeseen ja luonne tulee hyvin esiin seuraavasta katkelmasta:

Vasta silloin hän kääntyi ympäri, arvioi minut huolellisesti päästä varpaisiin hiukset, puseron (ryppyinen), hameen, sukat, kengät ja sanoo happamesti “Herra Berceau — Louis, toisin sanoen — pistäytyy nyt aamulla tapaamaan teitä.

“Hyvä”, vastaan, vähän liiankin kepeästi ”odotankin jo kovasti hänen tapaamistaan.”
“Siinä tapauksessa olisi kannattanut valita jokin toinen aamu siihen, että jäät lojumaan sänkyyn. Et ole vielä syönyt edes aamiaista, ja hän tulee kymmeneltä. Hän on aina täsmällinen, aina ajoissa. Me muut söimme aamiaisen kello kahdeksan. Paahtoleipää ja kahvia. Minä sanoinkin tohtori Reddingille” hän sanoo ja vinkkaa päällään Eugeneen päin “että toivottavasti hän ei odota runsasta aamiaista.

Meillä ei harrasteta pekonia eikä munia. Minä en pysty syömään aamulla mitään paistettua. Meillä on pelkästään paahtoleipää ja kahvia, niin on aina ollut, oli vieraita tai ei. Mutta sinulle ei jäänyt leipää. Se vain pääsi loppumaan. Normaalisti minulle ei koskaan tapahdu sellaista, että jokin loppuisi kesken. Suunnittelen aina kaiken etukäteen. Sinäkin muistat, Charleen, miten huolellisesti minä olen aina suunnitellut kaiken. Ja olen aina sanonut, että ruokaa ei missään nimessä saa heittää pois. Mutta en tiennyt tohtori Reddingin tulosta, sinä et kirjoittanut että hän asuisi täällä, silloinhan olisin ostanut enemmän leipää. Martin syö aina vähintään kolme palaa. Hänen ei kyllä tarvitsisi. Minä sanoinkin aamulla Judithille että Martinin kannattaisi vähän tarkkailla hiilihydraattien määrää. Itse syön aina vain yhden. En ole koskaan syönyt paljon ja hyvä niin, kun ajattelee mitä ruoka maksaa. No, leipä loppui. Martin söi jopa kantapalan, vaikka ei siinä mitään vikaa ole. Ei ruokaa saa haaskata. Sitten Judith sanoi, että ei se mitään, hän voi käydä Red & Whitessa. Red & Whitea ei enää tunne entisekseen. Lattiakin on likainen, suorastaan saastainen, vaikka se pidettiin ennen niin puhtaana, sinäkin Charleen varmaan muistat, että se oli aina tahrattoman puhdas, kun vanha kauppias oli elossa. Tahrattoman puhdas. Sinne saa nykyään viedä koiriakin, ja mene ja tiedä mitä muuta. Luulin, että Judith olisi tullut jo takaisin ennen kuin sinä heräät, mutta eipä ole tullut. Mikä kumma häntä viivyttää. Aina hän on vitkastellut, kauppa on vain korttelin päässä, eikä siellä ole tähän aikaan aamusta paljon asiakkaitakaan. Ja siinä sinä jo olet, jalkeilla. Judith luuli, että nukut ainakin siihen asti, kunnes hän tulee takaisin, mutta nyt olet siinä, eikä täällä ole mitään aamiaista. Sinun olisi pitänyt nousta samaan aikaan kuin me muut. Ja tuossa tohtori Redding kuivaa astioita, hän vaatimalla vaati, että saa auttaa, vaikka hänellä on kiire kaupunkiin. Mutta Judith kertoi, että te olitte valvoneet puoli yötä ja puhua pulisseet. Minä kuulinkin jotain kolistelua keittiöstä. Te tytöt tarvitsette kunnon yöunet, ei kai minun tarvitse siitä muistuttaa, ja silti sitä valvotaan ties mihin asti. Miten te kuvittelette saavanne riittävästi unta, jos te kuhkitte valveilla kaiket yöt? Teillä on koko päivä aikaa jutella. Ja meidän muidenkin pitää saada nukkua.”
Eugene kuuntelee mykkänä ruusukuvioinen teekuppi kädessään. Minun pitää muistaa, että hän on täysin valmistautumaton tilanteeseen, että hän ei ole eläissään tavannut ketään minun äitini kaltaista, että äiti on aina ollut tuollainen. Enkä silti mahda mitään säälinsekaiselle vapinalle, jota tunnen, kun näen hänet loppuun kuluneessa chenilleaamutakissa kasvot liidunvalkeina, ahdistuneena ja hirmuisesti vanhentuneena, äkäiset punaiset ranteet pilkottaen pitsimäisen saippuavaahdon alta.

Yllä oleva teksti näyttää kirjailijan tyylin. Äiti on äkeissään ja kun hän opettaa ”lapsiaan”, saarnaavan äänen voi miltei kuulla. Kirjan tunnelma ja kerronnan vivahteet muuttuvat tapahtumien mukaan ja loppuosa muistuttaa jo jännityskertomusta. Carol Shields on minustakin ”Jokapäiväisen elämän mestarillinen kuvaaja.” (The Guardian)

Oma lukukokemus

Ruohonvihreää on selkeän kielen ansiosta helppolukuinen. Se on ansiokasta, vakuuttavaa kirjallisuutta eikä ole ihme, että kirjailijan teoksia on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle.

Kirjassa on  ”vain” 261 sivua, mutta se on sisällöltään runsas ja antaa paljon mietittävää. Oikeastaan kirjaan tekee mieli palata välittömästi ja keskittyä toisella lukemisella erityisesti itselle merkittäviin kohtiin.

Suosittelen Ruohonvihreää kaikille lukijoille, ikään katsomatta.

 

 

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin.

Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän.

Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.

Kategoria(t): Käännetty kaunokirjallisuus, Kotikuntani kirjastosta, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.