Carol Shields: Pikkuseikkoja

01-10-2016-175034_pikkuseikkoja

Pikkuseikkoja. (Small Ceremonies, 1976) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24973-3.

Kirjailijan esittelyä

Kotikuntani kirjaston kokoelmissa on tämäkin mielenkiintoinen ja oikeastaan varsin yleispätevästi naisen elämää kuvaavan teos. Kirjailija Carol Shieldsin löysin vasta tänä kesänä ja olen nyt lukenut hänen teoksistaan n. puolet. Aiemmin olin nimen (huom!) perusteella arvellut hänen olevan ns. viihdekirjailija, mutta Suvi Ahola kertoo Sivumakuja- teoksessaan hänestä niin vakuuttavasti, että päätin tutustua hänen tuotantoonsa mahdollisimman laajasti.

Carol Shields (1935- 2003) syntyi Chicagossa vuonna 1935. Lapsuutensa hän eli perheineen Oak Parkissa, Illinoisissa. Shields valmistui Ottawan yliopistosta pääaineenaan englantilainen kirjallisuus. Vuonna 1957 hän meni naimisiin kanadalaisen miehen kanssa ja perhe muutti Kanadaan. Hänen laajan tuotantonsa tunnetuin teos on Kivipäiväkirjat, joka ilmestyi 1993. Shields oli naimisissa ja hänellä on viisi lasta. Hän  kuoli rintasyöpään 68-vuotiaana kesäkuussa 2003.

Kanadassa Shields työskenteli muun muassa Canadian Slavonic Papers -nimisessä lehdessä ja toimi professorina Ottawan, Brittiläisen Kolumbian ja Manitoban yliopistoissa.

Shields on julkaissut lukuisia romaaneita, novellikokoelmia, näytelmiä ja runoja. Shieldsin teokset käsittelevät ihmisten vuorovaikutusta, elämän haurautta ja sattumanvaraisuutta. Shields tarkastelee usein naisten elämää ja sisimpiä tunteita, ja hän kirjoittaa herkästi, pehmeästi ja hauskasti kiinnittäen lukijan huomion moniin pieniin yksityiskohtiin.

Carol Shieldsin suomennetut teokset alkuperäisen teoksen julkaisujärjestyksessä:

  1.  Pikkuseikkoja. (Small Ceremonies, 1976) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24973-3.
  2.  Ruohonvihreää. (The Box Garden, 1977) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-24980-1.
  3.  Sattumankauppaa. (Happenstance, 1980.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2006. ISBN 951-1-19537-9.
  4.  Kaiken keskellä Mary Swann. (Swann, 1987) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-25241-2.
  5.  Kuiva kausi. (A Selibate Season, 1991) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27640-1. Kirjoitettu yhdessä Blanche Howardin kanssa.
  6.  Rakkauden tasavalta. (The republic of love, 1992.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2002. ISBN 951-1-17064-3.
  7.  Kivipäiväkirjat. (The Stone Diaries, 1993.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2000. ISBN 951-1-15316-1.
  8.  Larryn juhlat. (Larry’s party, 1997.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 1998. ISBN 951-1-16714-6.
  9.  Ellei. (Unless, 2002.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2003. ISBN 951-1-18155-6.
  10.  Jane Austen. (Jane Austen, 2001.) Suomentanut Maria Lyytikäinen. Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7110-X.
  11.  Tavallisia ihmeitä: Kootut novellit. (The collected stories, 2004.) Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-20842-6.

Luettelosta näkyy, että Shieldsiä on suomennettu vasta, kun Larryn juhlat sai 1998 Orange-palkinnon ja Kivipäiväkirjat oli v. 1993 Booker-ehdokkaana ja sai samana vuonna Pulitzer-palkinnon.  Ennen näitä palkintoja hän ei ollut Suomessa tarpeeksi tunnettu.

Pikkuseikkoja, ehjä esikoisromaani

Pikkuseikkoja on Carol Shieldsin esikoisromaani, jossa hän ruotii tarkkanäköisesti tavallisen arkisen elämän peruskysymyksiä. Romaanin päähenkilö on arvostettu elämäkertojen kirjoittaja Judith Gill, joka asuu perheineen isoa, vanhaa taloa. Hänen miehensä Martin on englannin kielen apulaisprofessori, Milton tutkija. Perhe muuttaa hänen sapattivuotensa takia Birminghamiin ja sieltä tuliaisina on muutakin, kuin runsas teepöytä sunnuntaisin.

Englannissa he asuvat talossa, jonka omistajat ovat puolestaan muuttaneet Kreikkaan vuodeksi. Tämän perheen tytär on samanikäinen kuin  alle kymmenvuotias Richard Gill. Anita ja Richard, vaikka eivät koskaan ole tavanneet toisiaan, aloittavat säännöllisen kirjeenvaihdon Englannin vuoden jälkeen. Siitä seuraakin mielenkiintoinen yllätys koko perheelle.

Tärkeä tekijä kirjassa on Judithin varsin persoonallinen ystävä, kirjailija Furlong, jota Gillin perheen teini-ikäinen tytär Meredith ihailee. Judith haluaisi kirjoittaa romaanin ja hakeutuu sen takia kirjoittajakurssille, jota vetää Furlong vetää. Hän käyttää tekstinsä aiheena Birminghamin talosta löytämäänsä, ilmeisen hylättyä käsikirjoitusta. Aiheen ”varastaminen”, vaikkakin hylättynä, alkaa vaivata Judithin mieltä ja hän vaatii Furlongia hävittämään koko tekeleen. Siitä alkaa monivaiheinen tapahtumasarja, joka on teoksen keskiössä ja Judithin ja Furlongin ystävyys on vakavasti uhattuna.

Nykyistä perheen asuntoa ja lapsuuskotiaan Judith kuvaa kirjassa näin:

Muutimme kotiimme yhdeksän vuotta sitten heti, kun viemäröintityöt oli tehty. Talossa on kaikki kuusikymmentäluvun omakotitaloarkkitehtuurin muotikliseet: arkihuone, ruokailusiipi, kodinhoitohuone ja suurimman makuuhuoneen yhteydessä oma kylpyhuone. Espanjalaistyylinen askelia säästävä keittiö tarjoiluluukkuineen, siirtomaatyylinen ulko-ovi, taloon yhdistetty autotalli, patiolle avautuva liukuovi ja viehättävä, avara porrastettu puutarha. Meiltä puuttuu vain soiva ovikello; vielä samalla viikolla, jolloin muutimme taloon, Martin ruuvasi kellokoneiston irti ja asensi sen tilalle kolkuttimen todistaen sen minkä olen aina tiennyt, nimittäin että sosialistisista ajatuksistaan huolimatta hän on yhdeksänkymmentäprosenttinen aristokraatti.

Talo on väritykseltään beigensävyinen ja kaikin puolin tavallinen. Verhot sointuvat mattoihin, matot huonekaluihin, nypyllinen sohva on kahden samanlaisen pikkupöydän välissä, ja pöydillä on samaa paria olevat lamput, suoraan Eatonin tavaratalon mallistosta. Käytännöllistä ja mukavaa, yllätyksiä ei ole. Kuin eläisi kotilossa, jolle ei tarvitse uhrata ajatustakaan

Ja se kaikki on tavallaan tarkoituksellista, tämä koko lailla laimea kiinnostukseni sisustamiseen. Sisareni Charleen ja minä olemme nyt onnellisesti aikuisiksi kasvaneina samaa mieltä yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että lapsuuttamme kuormitettiin julmasti aivan ylenpalttisella sisustusmanialla. Scarboroughissa — siis vanhassa Scarboroughissa, ennen televisiota, ennen kauppakeskuksia, siivojen ja hivenen maalaismaisten katujen Scarboroughissa — sijaitseva lapsuudenkotimme, pikkuruinen talo, oli alituisten uudistusprojektien kohde. Tuntuu kuin olisimme läpi koko nuoruutemme joutuneet väistelemään tikapuita, kiertämään ja varomaan maalattuja kohtia ja syömään lounaamme tapettinäytteiden seassa. Pienessä olohuoneessa puhkesivat yhtenä vuonna loistoonsa eri suuntiin harittavat kukkaköynnökset, seuraavana taas ranskalaiset raidat, ja meidän tyttöjen kamari talon perällä pantiin sekin uuteen uskoon suunnilleen kerran vuodessa. Isä tapasi puistella päätään ja sanoa, että vähitellen huoneet kävisivät pienemmiksi ja pienemmiksi uusien maali- ja tapettikerrosten takia. Vielä tulisi päivä,jolloin joutuisimme kadulle, hän ennusti. Se oli hänen pikku vitsinsä, lähes ainoansa, mutta kun nyt oikein pinnistän muistiani, kuulenko vai kuvittelenko vain, että hänen äänessään oli hiven epätoivoa? Sisustus- ja puutarhalehdet olivat keskellä sohvapöytää ja pullistelivat uusia varastointi-ideoita tai käytännöllisiä ohjeita, kuinka ullakon laipioon liimataan värikästä kangasta. Ruokapöytä oli pintakäsiteltävänä kellarissa tai Chesterfield-sohvaan sovitettiin uusia irtopäällisiä. Taulut vaihtuivat vuodenaikojen mukaan. “Koti on minulle harrastus”, äiti selitti niille muutamille harvoille vieraille, joita meillä kävi, ja kun hän puhui, hänen katseensa kääntyi sisäänpäin kuin virittyen jo seuraavaan värisuunnitelmaan, siihen lopulliseen järjestykseen, joka oli melkein hahmottumassa innoittajanaan House & Garden, maailma johon me muut emme koskaan astuneet. Emme halunneet astua.

Judith löytää paperia etsiessään sattumalta Martinin laatikoista värikkäitä villalankavyyhtejä eikä keksi tai pysty kysymään mieheltään, mikä on niiden tarkoitus. Tämä häiritsee hänen elämäänsä ja suhdetta mieheensä. Yhtäkkiä langat katoavat ja viaton, mutta ällistyttävä ”salaisuus” paljastuu Martinin pitämän luennon yhteydessä.

Englantilaisille ystävillekin tapahtuu monelaisia asioita ja perheen isä John Spalding  tulee käymään Kanadassa. Sekään ei mene niinkuin voisi kuvitella. Judith on tottunut siihen, että hänen vaistonsa osuvat yleensä oikeaan. Tänä talvena tututkin ihmiset näyttäytyvät kuitenkin omituisessa valossa: kukaan ei olekaan aivan sellainen mitä Judith on luullut. Siitä kirja saa vauhdikkuutensa ja yllätys toisensa jälkeen paljastuu.

Ruohonvihreää on Shieldsin seuraava romaani ja sen päähenkilö on Judithin sisar Charleen. Huomasin tämän yhtäläisyyden vasta myöhemmin, koska olen lukenut kirjoja sattumanvaraisessa järjestyksessä ja esim. henkilöiden nimien samankaltaisuus paljastui vasta vähitellen. Ruohonvihreää valottaa lisää myös sisarusten lapsuusaikaa ja äidin erikoista luonnetta.

Oma lukukokemus

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että löysin Carol Shieldsin tuotannon. Jo tämä ensimmäinen kirja osoittaa kirjailijan taitavuuden sekä yksityiskohtien kuvailussa että juonen kuljetuksessa ja osuvan ihmiskuvauksen.  Kirjailija käyttää kaunista kieltä ja rakentaa lauseet niin, ettei lukijan tarvitse kokea myötähäpeää hänen puolestaan.  Hanna Tarkan suomennos on myöskin hyvin onnistunutta.

Suosittelen lämpimästi Carol Schieldsin tuotantoa ja tätä kirjaa lukijoille.

 

 

 

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin.

Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän.

Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.

Kategoria(t): Käännetty kaunokirjallisuus, Kotikuntani kirjastosta, Lukemiani kirjoja lähiajoilta ja kauempaakin, Suosikit, Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.