Sirpa Kähkönen, Hietakehto

Sirpa Kähkönen, Hietakehto

Löysin tämän Kähkösen romaanin aivan sattumalta kirjakauppamme alelaarista. En tiennyt mitään Kuopio-sarjasta enkä kirjailijasta etukäteen. Takakannen selostuksesta ymmärsin sen verran, että se kuvaa sota-aikaa Kuopiossa v. 1943. Niinpä yllätyin aika tavalla, kun huomasin, että teos oli hyvin taustoitettu ja kirjoitettu.

Kirjan henkilöt ja tapahtumat olivat niin mielenkiintoisia, että halusin tutustua kirjailijaan tarkemmin. Siitä alkoi monen teoksen mittainen matkani kuopiolaisten kanssa. Hietakehto on vasta teossarjan toiseksi viimeinen eli kuudes teos. Tämä ensimmäinen kosketukseni sarjan henkilöihin antoi viitteitä siitä, mitä oli aiemmin tapahtunut. Kuopion lähellä olevalla rouva Kelon omistamalla huvilalla vietti kesäänsä sekalainen joukko aikuisia ja lapsia, joiden keskinäisiä suhteita ei aivan helposti saanut selville. Kun myöhemmin hankin muut sarjan romaanit, ihmiset tuntuivat jo aivan tutuilta.

Rouva Kelo on eronnut nainen, jonka sukuhuvilalla ollaan. Hänen uusi miehensä on jo varsin iäkäs lääkäri ja rouvalla on muutaman vuoden ikäinen lapsi, Mikaela. Perheellä on kasvattina pikkuvanha sotaorpo Juho, jonka leikit ovat välillä aika sotaisia, vaikka leikkitoveri onkin tyttö, Charlotta, joka asuu lähistöllä ”Vatinsa” kanssa.  Tohtori Kelo joutuu kuitenkin lähtemään komennukselle sotasairaalaan. Hänen mukaansa lähtee lyhyen hoitajakoulutuksen saaneita tyttöjä, mm. huvilan aputyttö Mari, johon lähellä asuva Arvi Hujanen on päättömästi rakastunut.

Rouvan apuna on kaksi naista, nuori Anna ja iäkäs Hilda, jotka ovat työläisperheestä. Annan mies on Tammisaaressakin istunut kommunisti. Heillä on mukanaan Annan kaksoset, pienet Tuomet, niinkuin huvilalla sanotaan. Mielenkiintoinen persoona on taiteilija Hertta Miettinen, joka on opiskeluaikanaan asunut Saksassa ja tutustunut Weimarin tasavallan aikana ihanteelliseen lasten taidekoulutukseen ja suree nykytilannetta siellä. Hänen mahdollisuutensa taiteen tekemiseen ovat heikot, värejä ja papereita ei enää tahdo saada.

Huvilan naapureina asustelevat Selma Kelon entinen aviomies uuden vaimonsa kanssa ja muusikko Blomberg, joka on ottanut Charlotan huolekseen. Vierailemaan saapuu rouva Kelon sisaren entinen aviomies Ensio Mertanen uuden vaimonsa ja pikkutyttärensä Stellan kanssa. Vaimo omistaa Kuopiossa ravintola Tatran, jonka kautta kertomukseen tulee yhä uusia ihmisiä mm. tarjoilija Helvi, Marin äiti.

Kesää viettämään saapuu yhä uusia sukulaisia ja tuttuja niin, että kohta on lähes koko sarjan henkilöstö koolla. Juuri se sai minut kiinnostumaan kairjasarjan muistakin osista ja hankin ne kuntamme kirjastosta. Kussakin osassa käsitellään näitä toisiinsa kytkeytyviä ihmisiä ja heidän kohtalonsa ovat hyvin koskettavia ja kiehtovia.

Sarjan osat ovat:

Sota-aikaa kuvaavien kuuden teoksen sarjan päättävä Tankkien kesä kertoo Juho Tiihosesta, joka on opiskellut arkkitehdiksi ja tulee käymään kotikaupungissaan. Teos päättyy vuoden 1968 tapahtumiin., Tsekkoslovakian miehitykseen, joka romahduttaa vasemmistolaisuutta ihannoivan pienen nuorisojoukon haaveet. Tohtori Kulo on jo vanha mies ja Juho järjestelee hänen asioitaan samalla, kun tapaa vanhoja tuttaviaan mm. Maria. Kirjailija on taitavasti yhdistänyt sarjaan mm. 1960-luvun lopun vallankumoukselliset ajat arkkitehtilehtilehdistössä, joiden kanssa Juho työskentelee. Samoin huomiota saa vanhan rakennuskannan pelastamisen alkuvaihe.

Kaiken kaikkiaan kirjailijan tietomäärä kuvaamiensa aikojen tapahtumiin vaikuttaneista poliittisista ilmiöistä on valtava. Hän on myös osannut liittää ne hienosti kokonaisuuteen, tuntuu aivan kuin lukisi dokumenttiteoksia esim. toisesta maailmansodasta kotirintaman puolelta katsottuna. Monet tilanteista jäivät pysyvästi mieleen ja auttavat ymmärtämään monipuolisesti noiden aikojen Suomea suurten tapahtuminen keskellä.

Kirjailijan seuraavan teoksen Graniittimies päähenkilöt kuuluvat Tuomen sukuun. Muuten kirja kertoo Neuvostoliiton vaikeista alkuajoista ja monenlaisista kohtaloista silloisessa Petrogradissa eli Pietarissa. Epäröin kirjan aloittemista ja täytyy sanoa, että se oli raskas luettava, mutta kirjailija piti tässäkin otteessaan. Kirjoitan siitä erikseen myöhemmin.

Kokonaisuuten pidän Sirpa Kähköstä taitavana ja tietävänä kertojana, joka on tehnyt valtavasti historiallista taustatyötä. Hän käyttää mm. Savon murretta niin huomaamattomasti, että eri murrealueelta kotoisin oleva nielee sen vastarintaa tekemättä! Tankkien kesä– teoksessa minua jäi vaivaamaan ainoastaan se, ettei rouva Kelon ja hänen tyttärensä Mikaelan vaiheista kerrottiin vain, että rouvalla oli ollut murheita ja hän oli kuollut. Tyttären kohtalo askarruttaa edelleen, vaikka fiktiosta onkin kyse.

Kuopio-sarja soveltuisi erinomaisesti pitkän TV-sarjan aiheeksi, koska henkilöitä ja tapahtumia on paljon, mutta teosten intensiivinen tunnelma saattaisi laimentua.

Suosittelen lämpimästi Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan lukemista kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille!

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): Kotikuntani kirjastosta, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suosikit, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.