Stenij-Ollila, Karjalan kirjonta 1955 ja projektit esittelyssä

Revinnäisiä, etupisto- ja ketjuvirkkauskirjontaa löytyy tästä ohjekirjasta!

Stenij-Ollila Karjalan kirjonta 1955.

Kirjan takakannessa esitellään 1950-luvun käsityökirjoja.

Olen saanut kirjan jo 1950-luvun lopussa, joten se on nyt hyvin kulunut ja huonokuntoinen, mutta sisältöä se ei haittaa. Kirjan tekijät kirjoittavat:

”Omistamme tämän kirjan Karjalan kovia kokeneille äideille, jotka nyt harmaahapsisina vanhuksian opastavat nykyajan ihmisiä tutustumaan heidän ihmeellisen rikasaiheisiin ompelutöihinsä.”

Yleistä tietoa

Karjalainen kirjonta on ensisijassa etupistokirjontaa eli luotosompelua. Se on levinnyt  Karjalaan Venäjän kautta luultavasti keskiajan lopulla. Kirjonta tehdään tyypillisesti punaisella langalla valkoiselle tai mustalle kankaalle tai valkoisella punaiselle. Kasvi- ja kukka-aiheet olivat yleisiä sekä niiden väliin sijoitetut riikinkukot, elämänpuut, taruolennot sekä ihmiskuvat. Kangas on yleensä pellava- tai puuvillakangasta, josta voidaan helposti havaita loimi- ja kudelankojen lukumäärä.

Käspaikka eli pitkä ja kapea pyyheliina lienee tunnetuin tekstiili, jota on koristeltu karjalaisella kirjonnalla. Sen koristeluun on käytetty muitakin tekniikoita kuin etupistokirjontaa. Karjalassa tehtiin myös revinnäisiä ja ketjuvirkkauskirjontaa.

Revinnäistyöt

Kirjassa käsitellään ensiksi työn pingottamista kehyksiin, joka varsinkin isojen täiden osalta on ollut suositeltavaa. Pienemmät työt tehdään ompelukehyksessä tai ilman mitään tukea. Ensimmäisenä käsitellään revinnäiskirjontaa ja sen eri muotoja: hammasrivi-reikäommel, hammasrivi-reikäommelpäärme, polvele-reikäommel, aitapisto-reikäommel ja muurahaisenpolku.Seuraavaksi siirrytään kude- tai loimilangan suuntaisiin reikäompeleisiin. Tässä osassa esitellään mm. erilaisten pistojen ompelemista, kuten pylväitten yhdistämistä sidepistoin, pykäpistoin, paulapistoin ja parsinpistoin.

Pylväsraita-revinnäismalli

Tässä tuli vastaan ensimmäinen tuttu mallikin, jonka esittelin Tyttöjen käsityöt– artikkelissa. Siinä on yhdistettynä hammarivi- ja polvekereikäommelta pylväitten yhdistämiseen parsinpistoin.

Ristikkopohjainen reikäommel ymmärretään monasti ainoaksi oikeaksi tavaksi tässä kirjontamuodossa. Se on kirjassa näytetty hyvin perusteellisesti.

Ristikko-polvekeraita pikkuliinassa.

Yllä olevan mallin mukaisen revinnäiskuvion tein pienen liinan joka kulmaan niin, että siitä muodostuu ratasmainen sommitelma. Kangas oli aika tiivistä etamiinia, joten kuvio näyttää väljemmältä mallissa kuin luonnossa. Luulen, että oli tarkoitus tehdä kuvioraita liinan ympäri, mutta se oli liian työlästä.

Pieni polvekemallilla tehty revinnäisliina

Kirjassa neuvotaan tarkkaan, miten puretut langat kiinnitetään ompelun ajaksi. Puretun reunan saaminen siistiksi olikin yksi työn haasteista.

Lankojen purkaminen ja kiinnittäminen.

Seuraavaksi olikin vuorossa revinnäisen tekeminen neliömäisen pellavaliinan keskelle.

Pellavaliina, jonka keskellä revinnäistä.

Revinnäisliinan kuvioaihe.

Tämä liina vaati paljon työtä, mutta onnistui hyvin. Se on arvokkain tekemistäni revinnäistöistä. Päärme on myös revinnäistä.

Liinan ompelun ajankohtaa en muista, mutta oletettavasti tein sen lukioaikana ns. kapioiksi, joista silloin vielä puhuttiin. Kapioihin kuuluivat hienojen pöytäliinojen lisäksi pitsein koristellut

päällyslakanat ja itse kangaspuilla kudotut tyynyliinat ja nimikoidut pyyhkeet. Ennen vanhaan naapurin emännät kävivät vielä tarkistamassa kapioiden määrän ja laadun, mutta 1960-luvulla se tapa oli jo onneksi unohtunut.

Ristikkopohjainen reikäommel, josta liina kuvio on muunneltu.

Ohessa on kirjassa oleva malli, joka oil vähän muunneltuna liinan keskuskuvan mallina. Nyt ihmettelen, kuinka minulla on  aikoinaan ollut sisua ja kärsivällisyyttä tehdä noin monimutkaisia töitä. Tänä päivänä en moisia saisi aikaan.

Tämän jälkeen aloin vielä tehdä  suureen liinaan revinnäisraitoja. Tarkoitus oli varmaankin tehdä kuvio liinan ympäri, tällaista ainakin muistelen. Mutta olen hyvä muuntamaan mallia kesken työn ja niin tapahtui tämänkin liinan kanssa. Alla on raidan malli.

Malli ison liinan revinnäisraitaan.

Alla on ote valmiista raidasta ja vielä osa koko liinasta.

Yksityiskohta ison liinan raidasta.

Ison liinan raita kokonaisuudessaan.

 Virvittäin ompelu

Virvittäin ompelu on yksinkertainen ja suhteellisen nopea tekniikka.  Se ommellaan pienin etupistoin pujotellen aina reunasta reunaan. Aikaisemmin ommeltiin paksuhkolla punaisella langalla palttinakankaalle. Neula on tylppä neula ja ompelukehys auttaa asiaa.  Virvittäin ompelu muistuttaa paljon ulkonäöltään kudottuja punapoimintakuvioita. Muualla Suomessa ei juurikaan harrastattu tätä kirjontamuotoa, vaan vastaavat työt tehtiin kangaspuilla.

Nurjaton etupistokirjonta

Nurjaton etupistokirjonta kuulostta hassulta nimeltä kirjontatyölle, mutta tarkasti tehtynä ei nurjaa juuri erota oikeasta puolesta. Kirja kuvaa omapelutapaa näin:” …kirjonta sisältää kansanomaisesti sanottuna sekä pistoksittain, luotoksittain että parsien ompelun” – kuka sitten enää meistä tietää, mitä määritelmä tarkoittaa. …joka tapauksessa kaikissa (tavoissa) muodostuu nurja puoli samanlaiseksi kuin oikeakin.”

Etupistokirjontakuvion kolme ensimmäistä vaihetta.

Etupistokirjontaa on käytetty käspaikoissa tai muissa kirjotuissa tekstiileissä Karjalassa enemmän kuin muualla Suomessa ja monasti juuri tätä muotoa pidetään nimenomaan Karjalan kirjontana. Seuraavassa pieni näyte työtavasta. Jotta kuvassa esiintyvä malli tulisi valmiiksi tarvitaan 10 eri työvaihetta ja langan päättely päälle.

Olen tehnyt vain muutaman työn etupistokirjonnalla, vaikka se on helppoa ja hauskaakin. Koulussa toteutettiin seurava malli, jonka olen esitellyt toteutettuna työnä artikkelissa Tyttöjen käsityöt. Malli on kohtalaisen helppo ja se tehtiin kaitaliinan toiseen päähän kokonaan, toiseen tulivat vain matalat ”kuuset”.

Koulussa tekemäni etupistoliinan malli.

Seuraavaksi valmistui etupistokirjonnalla kuusi oranssia (!) tablettia, joissa jokaiseen ompelin saman kuvion. Nyt harmittaa sekä pellavakanakaan väri että liinojen pieni koko. Samalla työllä olisin saanut valmiiksi isomman liinan. Mutta muoti vaikuttaa käsityöhönkin, vaikkei sitä itse huomaa. Nämä ovat nyt retroa! Kirjonta on tehty luultavimmin 1980-luvulla, jolloin ei käytetty pöytäliinoja, vaan erillisiä tabletteja.

Kuviomalli, jonka kirjoin kuuteen oranssin tablettiin.

Seuraavaksi sama kuvio siirtyi karkeasta punaisesta pellavasta tehtyyn pannunmyssyyn valkoisella langalla kirjottuna. Pannunmyssy oli käytössä aika pitkään, koska siirryimme pannukahvista kahvinkleittimen käyttöön viimeisten joukossa. Ja sen jälkeen lopetin kahvinjuonnin kokonaan!

Punainen pannunmyssy karkeata pellavaa.

Ketjuvirkkauskirjonta

Ketjuvirkkauksen periaate.

Ketjuvirkkauskirjonnassa on erityisesti huolehdittava kankaan ja langan yhteensopimisesta. Liian ohut lanka vaikuttaa valmiissa tössä mitäänsanomattomalta, jolloin joutuujopa  tekemään toisen rivin edellisen viereen. Tärkeää on myös silmukan tiheys eli pyöreys, johon oikea langan paksuus vaikuttaa. Harvaan virkattu ketju muuttaa mallin muotoa, jolloin lopputulos ei ole toivottu.

Ketjuvirkkauksen tavanomainen kuvio.

Ketjuvirkkauksen tavanomainen kuvio.

Kasviaiheet sopivat hyvin ketjuvirkkausmalleiksi, mutta muitakin aiheita nähdään. Monet mallit ovat hyvin abstrakteja, joten aihetta on joskus vaikea tunnistaa.

Komea kukko on tehty ketjuvirkkauksella.

Eläinaiheita edustaa komea kukko, jossa kuvio muodostuu yksinkertaisesta jatkuvasta viivasta.

Omista ketjuvirkkauksella tehdyistä töistä löytyi vain yksi edustaja. Olen koulussa tehnyt varmasti muitakin, mutta ne eivät ole säilyneet.

Ketjuvirkkaus on hyvin käyttökelpoinen esim. vaatteiden ym ohuiden kankaiden koristeluun, koska siinä ei tarvitse laskea lankoja. Kuvio täytyy piirtää kankaalle.

Violetille pohjalle tekemäni ketjuvirkkaustyö.

Ketjupistokirjonta

Ketjupistokirjonta muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon ketjuvirkkausta. Siinä on eduksi paksuhko kangas, väreiltään erottuvat langat sekä terävä neula ja ompelukehys. Kuviot ovat vähemmän täyteläisiä ja työ on yleensä monivärisempää kuin ketjuvirkkaus.

Ristipisto- ja laakapistokirjonta

Tietysti myös ristipistoja ja laakapistoja on käytetty Karlassa kirjontaan, niinkuin muuallakin maassa. Mallit ovat samanhenkisiä kuin etupistokirjonnassa.

Karjalan kirjonta oli aikoinaan hyvä ja ahkerasti käytetty kirja. Nyt sillä on erityisesti nostalgia-arvoa ja kirjaa selatessa tuli mieleen muitakin muistoja 45:n vuoden takaa!

Lähteet: Stenij-Ollila: Karjalan kirjonta WSOY 1950, neljäs painos.               Wikipedia, Käspaikka, Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola, omat työt

 

 

 

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): 2 Kirjastoni esittelyä, Käsityökirjat, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Stenij-Ollila, Karjalan kirjonta 1955 ja projektit esittelyssä

  1. Albana sanoo:

    superb! i’ve gotten through the 5 newest posts, and i’m lovin’ it! i’ve really enjoyed your blog.http://www.martihoms.com

    • Mairetuulikki Väisänen sanoo:

      I am glad, you liked my blog! It is a very new thing to me writing about handworks and embroidery. Thank you!