Mistä kaikki alkoi eli Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja, toinen kertomus

Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja oli innoittajanani 11-vuotiaasta alkaen. Kokeilin kaikkia sellaisia työtapoja, joihin minulla suinkin oli mahdollisuus. Ensimmäisessä kertomuksessa tulivat esille jo monet projektit, joita kokeilin kirjan perusteella.

Käsityöt

Askartelukirjassa oli tietysti myös käsitöitä. Osa niistä oli samanlaisia kuin koulussa opetettiin, mutta uusiakin asioita tuli eteen. Reikäompeluun en ollut aiemmin tutustunut ja koulussa se tuli mukaan vasta myöhemmin.

Kokeilin tietysti heti uutta tapaa ommella ja sain aikaan pikkuisen liinan, jossa oli yhteen ommeltuja pylväitä ja kierrettyjä loimilankaryhmiä. Samaa tekniikkaa käytettiin kankaankudonnassa, joten sen periaatteen tiesin. Mielestäni nämäkin muurahaisenpolut ym. ompeleet, jotka kirjassa esitettiin, olivat aika vaikeita, varsinkin, kun siihen aikaan ei ollut ompelukehystä käytössä.

Reikäompeluoppia askartelukirjassa

Yhdestä kappaleesta ommelluille kintaille oli kaava kirjan mukana olleessa kaava-arkissa. Se on aikojen saatossa hävinnyt, mutta kintaat voisi tehdä melkeinpä kuvan mukaan uudestaan. Niiden tekeminen ei ollut vaikeata, koska työ oli riittävän hyvin selostettu.

Yhdestä kappaleesta ommellut kintaat

Yhdestä kappaleesta ommellut kintaat

Neulemalleja kirjassa on runsaasti ja joitakin reikäneulemalleja olen käyttänytkin joskus. Niistä ei ole mitään enää jäljellä.

Paperi- ja pahvityöt

Paperi- ja pahvitöiden yhteydessä sain paljon sellaista tietoa, josta on ollut hyötyä myöhemminkin, esim. pahvin suunnasta pienoismalleja tehdessäni opiskeluaikoina. Kirjassa kerrotaan aiheesta seuraavasti:

”PAPERIN, PAHVIN JA PELLAVAN SUUNTAEnnenkuin otamme erilaiset kansiot käsiteltäväksemme,vielä joitakin pahvityön perusohjeita:Selustan teossa on tärkeätä kiinnittää huomio pellavan venymissuuntaan. Pellava samoin kuin muutkaan kankaat eivät juuri veny pituussuuntaan, mutta sen sijaan kuteiden suuntaan jokseenkin paljon. Pellava leikataan aina siten, että kankaan pituussuunta on selustan kanssa yhdensuuntainen, ts. että sen leveyssuunta kulkee pahvikannesta toiseen. Jos työ tehdään päinvastoin, tulee liimaukseen monia ryppyjä. Myös päällystyspaperin ja pahvin pituussuunnan täytyy olla kirjanselän kanssa samansuuntainen.Pellavan ja paperin pituussuunnan saa selville, kun oikaisee reunat peukalon ja etusormen välissä kuljettaen. Se sivu, joka silloin pysyy sileänä, on pituussuunt, aaltoileva taas leveyssuunta.Pahvin ja kartongin leveys- ja pituussuunnan voi yleensä nähdä jo juovien suunnasta. Muussa tapauksessa taivutetaan pahvi tai kartonki kerran kevyesti Molempiin suuntiin. Pituussuunnassa taipuvat ne huomattavasti helpommin kuin poikittain.Paperin, pahvin ja kartongin suunta johtuu, niin kuin kankaidenkin, niiden valmistuksesta. Ne ovat pituussuunnassa kulkeneet koneiden läpi.”

Taittelutyöt

Kirjan käsityöosuus ei kiinnostanut yhtä paljon kuin esimerkiksi paperi- ja pahvityöt, joita olisin mielelläni yrittänyt enemmänkin, jos olisi ollut niihin tarvittavaa materiaalia saatavana. Kadehdin niitä, joilla oli käytettävissään esim. kirjassa esitettyjä röntgenkuvakoteloita päällystämistä varten. Paksuhkosta paperista tehdyt taittelutyöt onnistuivat hyvin ja niitä oli helppo tehdä ulkomuistista. Yksi malli tehtiin jopa postikorteista. Sekin oli niin helppo, että sen voi tehdä milloin tahansa, kun pikku rasiaa tarvittiin, myöskin hieman isommastakin kartonginpalasesta.

Kortista taiteltu rasia

Kortista taiteltu rasia

Neliönmuotoinen rasia oli suosikkini, koska sen saattoi helposti varustaa kannella. Niitä tein kaikenlaisista piirustuspaperin paksuisista papereista ja joskus sattui saamaan käteen värillistä kartonkia ja siitä tein ainakin kannen!

Viereisessä kuvassa olevaa sankakoria tein vähemmän, vaikka se olikin käyttökelpoinen moneen tarkoitukseen.

Matalaa rasiaa en muista kokeilleeni, se saattoi olla niin vaikea, että sen tekeminen epäonnistui. Rasioista tuli aina erunäkoisiä riippuen siitä, minkälainen materiaali oli käytössä. Alla olevassa kuvassa on toisessarasiassa käytetty uusiokartonkia ja toisessa (ostettua) käsintehtyä paperia. Rasiat ovat hyvin käyttökelpoisia esim. pikku lahjojen paketoinnissa. Kääreen vai laittaa mukaan taitellessa ja niinpä on paketti nauhoja vaille valmis!

Uusiopaperista taittelemiani rasioita

Itse valmistetut ja päällystetyt rasiat

Kulmavahvistetun laatikon tekeminen

Erityisesti haaveilin laatikon tekemisestä pahvista leikkaamalla. Se näytti niin kutkuttavan  hauskalta puuhalta, mutta ymmärsin, että tarjolla olevista pahveista sitä oli turha edes yrittää. Kirjassa näyttivät itse rakennetut ja päällystetyt laatikot niin mainioilta, että päällystin yhden valmiin laatikon ohuella kankaalla lasten lelulaatikoksi.

Varmaan tästä varhaisesta ihastuksesta oli seurauksena se, että olen ollut laatikkofriikki jo pitkään. Säilytän mukavan näköiset ja tukevat pienehköt laatikot pitkään, jos vaikka joskus innostuisin niitä enemmänkin päällystämään. Sama laatikkoinnostus vallitsee yleisemminkin sisustuksessa, kun katselee kauppojen hyllyjä: ne ovat pullollaan toinen toistaan nätimpiä laatikoita. Puiset maalaisromanttiset valkoiset laatikot taas sopivat määrätyn tyyliseen sisustukseen. Jopa valmiiksi ”vanhennettuja” laatikoita on saatavan kaupasta. Niistä on maalia hiottu pois sieltä täältä, jotta esine vaikuttaisi kuluneelta ja vanhalta.

Nidontatyöt

Japanilainen nidonta

Japanilaista nidontaa kokeilin kouluajan piirustuksiin ja huomasin, että työ sujui hyvin. Niinpä nidoin kaikki piirustukseni ja vähän toistenkin piirustuksia ja näin ne ovat säilyneet hyvin tähän päivään saakka, toisin kuin lukioaikaiset työni, jotka ovat hävinneet ties mihin!

Japanilaisella nidonnalla kokoamiani piirustuksia

Kirjansidonta

Seuraavaksi kokeilin kirjansidotaa. Meillä oli vuosikerta Kotiliesiä ja ajattelin, että ne sopivat hyvin sidottaviksi, koska ovat jo valmiina ”nippuina”. Sidontatelineenä käytin, kuten kuvassakin näytetään, keittiön tuolia. Ompelin karhulangalla, joka on hyvin kestävää. Kansiin sain jostakin vähän paksumpaa pahvia, mutta ns. esilehdet ovat ohutta ja repeilevää lahjapaperia. Kirjan päällystin voimapaperilla ja sitä olisi kannattanut käyttää myös esilehtinä. Kirjan selkämykseen laitoin pellavakangasta.

Sitomani Kotilieden vuosikerta 1958

Kirjansidonta tuolia apuna käyttäen

Alakuvassa näkyy, että esilehdet olivat aivan liian ohutta paperia, jotta kirja olisi säilynyt ehjänä. Pystyssä ollet vahvat langat ovat sisalnarua ja niihin on lehdet sidottu karhulangalla. Alla olevassa kannessa näkyy erillinen selkämys ja sen  taitettu pellavakangasreuna.

Sidos on irronnut kansista

Sidos on irronnut kansista

Etulehti ja Kotilieden nro 1/1958

Etulehti ja Kotilieden nro 1/1958

Kotilieden jouluaukeama

Kotilieden jouluaukeama

Neulemalleja Kotiliedessä v. 1958

Neulemalleja Kotiliedessä v. 1958

Kirjaksi sidottuja lehtiä oli hauska lukea. Otin suoraan käyttöön esim. siinä neuvotun tavan silittää miesten paita. Muutenkin lehdessä on pitkiä ja perusteellisia artikkeleita, joiden klaltaisia ei nykyisistä lehdistä löydä. Silloin Kotilieden lukijat aivat todella lehdestä apua arkisiin askareihinsa ja julkkiksia ei olleut vielä keksittykään. Mainoksia tietenkin oli, mutta nekin olivat varsin herttaisia.

Puutyöt

Tyttöjen askartelukirjassa oli myös puutöitä.Puun luonnetta avataan perusteelisesti ja tästä sain perustietoude eri puulaijien käyttömahdollisuuksista tulevaisuuttakin varten.Lainaus kirjasta:

Puuaineksen liikkuvaisuus

Puukuviot

Puukuviot

”Sahalaitoksista lautoina saatavan puutavaran valitsee puuseppä hyvin valiten eri tarkoituksiinsa sydänpuuta tai pintapuuta. Sydänpuu on yleensä vanhempaa ja se on yleensä tiiviimpää ja kuivempaa kuin nuorempi pintapuu, jonka solukko on suurikokoisempaa. Pintapuun solu muodostuu ravintoa kuljettavista vielä elävistä soluista. Kun pyöreästä rungosta sahatut laudat asetetaan vapaina kuivumaan, vetäytyvät pintalaudat kuvan mukaisesti pinnalle päin kouruiksi, mikä johtuu siitä, että pintapuolen löyhä solukko nesteiden siitä poistuessa kutistuu enemmän kuin tiiviimpi sydänpuoli. Puun kutistumisesta johtuva puun liikkuminen on seikka, joka täytyy tarkoin tuntea ja aina muistaa ottaa huomioon.”

Tärkeimmät puulajit

”a) Lehtipuita:Koivu: Valkoista tai hieman punertavan valkoista. Koivussa esiintyy kaunista loimuilua ja visakuvioita. Koivu liikkuu kosteuden ja lämpötilan vaihdellessa sangen voimakkaasti. Meillä ehkä eniten käytetty puulaji yleensä lujuutta kysyvissä esineissä. Sorvaustöihin varsin sopivaa.Tammi: Arvokas puulaji. Kaunista ja kestävää. Paljon käytetty mm. veistotöissä, astia- ja huonekalutyössä sekä erityistä kestävyyttä vaativissa rakenteissa. Sydänpuu ruskehtavaa, värittyy saimiakkiliuoksen höyryssä tasasävyiseksi. Pintapuu vaaleaa. Sitä ei yleensä jalosteta.Jalava: Sydänpuu vaaleanruskeaa, pintapuu vaalean kellertävää. Kaunista luonnonvärisenä. Sopivaa esim. puukulhoiksi. Paljon käytetty huonekalupuu.Leppä: Punertavanruskeaa. Verrattain kevyttä ja pehmeää. Käyttökelpoista koristeveisto- ja lehtisahaustöissä.Haapa: Puuaines terveenä läpivalkoista, sitkeää, joustavaa, pehmeää ja sangen kevyttä. Pintapuusta valmistetaan taivuttamalla mm. vakkoja.Pihlaja: Vaaleankeltaista, ydintynyt osa ruskeahkoa. Terve puu kovaa ja sitkeätä. Sopii käytettäväksi työkalujen varsiin, haravan piikkeihin, reenaisoihin ja vempeleihin. Kuoresta saadaan parkkiainetta.
Lehmus: Valkeaa, pehmeätä puuta, jota on helppo veistää.Tuomi: Pintapuu kellahtavanvalkoista, sydänpuu vaaleanruskeaa. Hyvin sitkeänä sopii puu käytettäväksi mm. vempeleihin.Päärynäpuu: Nuoripuu vaaleanruskehtavaa, vanhempana puu muuttuu punertvaksi tai tummanruskeaksi. Pikkutöihin sopivaa.Vaahtera: Puhtaan vaikeaa, kovaa ja kestävää. Kovuutensa takia kelvollista kyttöpuuta, vaikkakaan ei lasten käsiteltäväksi.b) Havupuita:Kuusi: Yleisesti levinnyt ja nopeasti kasvava puu. Syyt karkeahkoja. Vuosirenkaat selvästi havaittavia. Käyttökelpoista vaatimattomampiin töihin.Mänty l. petäjä: Kestävämpää kuin kuusi. Kellertävää. Ruskeat syysrenkaat hyvin selvät. Huonekalupuuna sangen paljon käytetty. Pehmeytensä vuoksi sopivaa myös mm. leikkikalupuuksi.”

Omat puutyöprojektit

Puutyöt olisivat vaatineet paremman verstaan kuin mitä meillä oli kotona. Sen sijaan isoisäni ”tuffan” versta oli täydellinen, hän teki puusta tarvekaluja ja oli aikaisemmin tehnyt jopa lastensa kengät! Vestaassa oli ihana puuhailla, paha vain, että työkalut olivat niin hyvässä terässä, että joskus siellä tuli haava etusormeen. Se äkkiä paikattiin ja taas puutöitä jatkettiin. Olisin viettänyt siellä vaikka koko kesäloman, mutta kotona tarvittiin puutarhatöihin.

Osa askartelukirjan puutöistä oli myös muodonannoltaan niin vieraita, että ne eivät sen takia kovasti innostaneet. Omat projektini olivat sangen vaatimattomia, mutta yritystä kuitankin oli. Tein pikkuveljelleni junan, josta minulla on jäljellä aika kulunut veturi. Väritin sen vesiväreillä.

Veljelleni tekemäni veturi

Veljelleni tekemäni veturi

Väreit ovat kovasti haalistuneet ja kattona oleva kovalevyn palanen rispaantunut., mutta veturilta se yhtä kaikki edelleen näyttää. Piippu vain puuttuu.

Toinen säilynyt työni on pieni esine, puupaikasta tehty linnunpönttö, jolla on kattonaan pala lautaa. Palikkaan on koverrettu savesta muotoiltua  emolintua varten reikä, josta se kurkistaa. Isäntä istuu oksalla pöntön edessä. Varsinkin ulkona istuva lintu on kovasti kärsinyt ja

Savesta muovailtu lintupariskunta

Savesta muovailtu lintupariskunta

siltä on katkennut sekä nokka että pyrstö. Säilytän teostani lasikaapissa lisävaurioiden estämiseksi.

Omat työni ovat naiiveja, mutta arvokkaita muistoja puuhakkaasta  lapsuudestani. Kaikkia askartelujani en tietenkään edes muista ja vielä vähemmän niitä on tallella. Mutta Tyttöjen askartelukirjasta  saamani perustieto on kulkenut mukanani lähes viisikymmentä vuotta ja siitä on ollut hyötyä aikojen kuluessa.

Joulukoristeet

Kirjan lopussa on saksalaisten joulukoristeiden lisäksi pienehkö osuus suomalaisia joulukoristeita.Himmelin teko oli tuttua jo ennestään, mutta kirjan innoittamana onnistuin tekemään niin näyttäviä himmeleitä, että yhtenä vuonna tienasin taskurahaa tekemällä niitä naapurien emännille jouluksi.

Himmelin osia

Himmelin osia

 

Tyttöjen askartelukirja: Monikerroksinen himmeli

Tyttöjen askartelukirja: Monikerroksinen himmeli

Joulukäki valkoisin siivin

Joulukäki valkoisin siivin

Karjalan joulukäeksi on nimetty kartongista leikattu lintu, jolla on kuvioleikkauksin koristellut paperisiivet. Niitä tehtiin koulussakin, joten idea ei ole tästä kirjasta. Ne eivät myöskään olleet kovin yleisiä joulukoristeina.

Siipien paperi oli silloin joka taloudessa saatavilla olevaa voipaperia. Nykyäänhän askartelukaupat ovat täynnä erilaisia papereita, joista voi valita joka tarkoitukseen omansa.

Kun kävimme Ideaparkin Sinellissä, haukoin henkeäni, koska siellä oli niin paljon

Siipikuvioiden leikkaaminen

Siipikuvioiden leikkaaminen

upeita papereita ja kartonkeja yhtä aikaa nähtävillä. Oli vaikea valita ja jouduin lähes paniikkiin. Ison kassin kanssa sieltä lähdettiin, tarvikkeet tulivat nettikauppamme Lumottu lahja & kortti tarpeisiin. Varastoa on vielä runsaasti jäljellä, koska kesällä on kortintekijällä ollut runsaasti muuta puuhaa. Syksyn tullen saadaan taas valmiiksi uusia kortteja .

KIRJAN PÄÄTÖSSANAT

”Se, joka on tehnyt erilaisia askartelutöitä, on varmasti huomannut, miten paljon iloa hän itse on niistä saanut ja niiden avulla voinut muille valmistaa.””Se, että voimme monille ympärillämme oleville käyttöesineille antaa uuden elämän ja uudet muodot, herättää meissä yhteenkuuluvaisuuden tunteen näihin esineisiin. Ne taas puolestaan ilmentävät olemustamme. Mutta ne eivät tuota vain meille itsellemme iloa, vaan syventävät myös suhdettamme niihin ihmisiin, joille tahdomme antaa lahjaksi sellaisen työn, johon olemme panneet jotain omakohtaista, rakastavaa.Tämä kirja haluaa edistää tällaista iloa. Siten voidaan elämä pienin kustannuksin tehdä rikkaaksi ja lisätä viihtyisyyttä sekä kodissa että kodin ulkopuolella. Kirja on vasta sitten täyttänyt tehtävänsä, kun sen avulla löydetään taas vapaat, alkuperäiset muodot.”

Lähteet: Ruth Zechlin: Tyttöjen askartelukirja, suomeksi toimittanut Mary Olki WSOY 1945. Suomentaneet Mary Olki, Mirja Valve ja Kai Nuorivaara.

Omat kokoelmat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): 2 Kirjastoni esittelyä, Käsityökirjat, Kortti- ja askartelukirjat, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.