Mary Olki Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja 1972

Mary Olki on koonnut kirjaan Vírkattuja peitteitä ja hartiahuiveja runsaan määrän eri malleja lähinnä Satakunnasta. Kirja on ollut ahkerassa käytössä ja se näkyy kirjan kannesta. Joku innokas lemmikkikanimme on käynyt nakertelemassa sitä aikansa kuluksi, mutta sisältö on edelleen siisti.

Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja, kansikuva

Mary Oli kertoo kirjassaan mallien keräämisestä mm. seuraavasti:

”Tutustumiskäyntiäni varten oli töitä otettu esille ja joku vielä tuotu naapuristakin, ja liioittelematta voin sanoa, että niitä oli röykkiöittäin. Joukossa oli tietysti myös kaikki edellisellä kerralla julkaistut satakuntalaiset mallit, mutta lisäksi oli, paljon muita — peitteitä, pöytäliinoja, keinutuolin »tuukeja». Ja ylen auliisti kaikki tarkoitukseen sopivat luvattiin jäljennettäviksi ja valokuvattaviksi.

Mistä sitten johtuu, että samalla paikkakunnalla voi olla näin uskomattoman paljon arvokkaita vanhoja käsitöitä, joista toiset olivat melkein uuden näköisiä, toiset paljon käyttämisen jäljiltä sangen kuluneitakin. Ihmetellessäni tätä kertoi Isonkartanon vanhaemäntä, että Ulvilassa jo ennen hänen kouluaikaansa oli 1890-luvulla ollut kansakoulun käsityönopettajana rouva Helena Pajunen, joka oli ollut erikoisen taitava käsitöiden tekijä ja osannut myös innostaa koulut tytöt sekä ompelemaan että virkkaamaan. Kaikki käsitöinä valmistetut liinavaatteet koristettiin virkatuin pitsein, ja ylemmillä luokilla virkattiin paljon muutakin. Neljännen luokan tyttöjen ohjelmaan kuului sängynpeitteen virkkaaminen. Joukossa oli tietysti monia innokkaita ja ahkeria virkkaajia, jotka saivat valmiiksi koko peitteen, ja muut saivat työnsä ainakin niin pitkälle, että sitä koulun päätyttyä saattoivat kotona jatkaa valmiiksi asti. Ei siis ihme, että paikkakunnan kodeissa on ollut paljon virkkaustöitä ja lukuisia malleja, sillä koulussa eivät kaikki oppilaat suinkaan virkanneet samaa mallia. Virkkaustöiden runsautta Ulvilan kodeissa todistaa sekin, että vielä vuosikymmen pari sitten saattoi jonkin vanhan kodin hajottua ja sen irtaimistoa huutokaupalla myytäessä ilmestyä vasaramiehen pöydälle parikin hyväkuntoista virkattua peitettä.”

Ensimmäinen ostettu peittoni

Vuonna 1973, kun olin toisessa vakituisessa työpaikassani, tuli työhuoneeseeni romaninainen puhumaan omista työhöni liittyvistä asioistaan. Hän ei ollut suinkaan köyhä, vaan hänellä oli oma talo kaupungissa. Keskustelimme hänen suunnitelmistaan tonttinsa suhteen ja kun asiat oli hoidettu, hän vetäisi pussistaan pitsipeiton ja alkoi kehua ja esitellä sitä. En oikeastaan olisi peittoa tarvinnut, mutta kun hän vakuutti sen itse virkanneensa tulin ostaneeksi peiton. Oli asia sitten niin tai näin, ohuehko puuvillapeitto on ollut milloin sängyn päällä milloin ikkunaverhona, aina tarpeen mukaan. Ostin myöhemmin vastaavan neliömäisen liinankin. Ostopaikka en muista. Malli vastaa hieman muunneltuna kirjan kannessakin olevaa Villiruusu-mallia.

Villiruusu-malli

1970-luvulla osatamani pitsipeitteen reuna

Pitsipeitossa on hyvin kauniisti toteutettu reunus. Se on kohtalaisen tiheää virkkausta, kun varsinainen peite on hyvin ilmava.

1970-luvulla ostamani peite

Reunapitsin malli

Omat pitsiprojektimme

Kirjan malleista ensimmäisenä toteutettiin helppotekoinen välipitsi. Äitini virkkasi sitä monta metriä kuistin kappaverhojen reunaan ja minä puolestani jatkoin muutossa lyhyeksi jääneitä musta- valko- harmaita verhoja virkkaamalla niiden alareunaan harmaasta pellavalangasta mallin mukaisen pitsin. Hyvät puuvillaverhot ovat taas käyttökelpoiset!

Virkkaamani pellavapitsi verhon helmassa.

Parisängyn peite samaa mallia

Samalla mallilla voidaan tehdä sängynpeitto. Etuna on mallin selkeys ja se ettei inhottavia pääteltäviä langanpäitä tule kovinkaan paljon eli viimeistely on nopeata.

Välipitsi peittoa varten

Äitini virkkasi vastaavalla tekniikalla minulle ison parisängyn peitteen, jota käytän aina kesäisin. Siinä on edellistä kauniimpi kuvioraita, enkä tiedä, mistä malli on kotoisin. Yksityiskohdasta näkyy peitteen viehättävä malli.

Käytössä oleva vihreä parisängynpeite

Yksityiskohta peitteestä mustalla pohjalla

Piti tulla punainen sängynpeitto, tulikin ikkunaverho

Kirjassa on useita ns. nyppypeiton malleja. Periaatteessa idea on sama, nyppyjen määrä palasissa vaihtelee.

Yhdeksän nypyn pala

Punainen yhdeksän nypyn pala

Rupesin joskus 1970-luvun lopulla minäkin virkkaamaan pitsipeittoja tyttärieni sänkyihin. Malliksi otin nyppypeiton ja pahaksi onneksi valitsinväriksi valkoisen sijasta punaisen, sehän ei ole perinteinen väri. Ja ennen pitkää huomasin myös, että tyttäreni olivat sellaisia rasavillejä, että siinä olisivat pitsipeitot jääneet jalkoihin! Niinpä päädyin tekemään valmiista palasista kapan ja puoliverhon keittiön kapeaan ikkunaan ja siinä ne olivat ihan edukseen, mutta nyt jo käytöstä poistettuina. Nyt palasille voisi taas keksiä uuden käyttötarkoituksen. Mikähän se olisi? Kassi, sohvatyyny, toppi…

Punaisen keittiönverhon osa

Turkoosi virkkausprojekti, mitähän siitä mahtaakaan tulla

Tässä kirjaa tutkiessa tuli mieleen, että minulla on yksi keskeneräinen turkoosi työ varastossa. Sen palat on virkattu kirjan englantilaisen pöytäliinan mukaan. Ruutu on kohtalaisen helppo virkata, mutta palasien yhdistäminen pitää tehdä viimeisellä virkkauskerroksella ja se on aika hankalaa.

Englantilainen ruutu

Palasia on valmiina viitisenkymmentä ja aion tehdä niistä pitsitakin tyttärelleni. Lanka on puuvillalankaa, joka kierteeltään löyhää, joten sen kanssa joutuu olemaan tarkkana.

Laitan tähän kuvan projektin nykyvaiheesta ja kerron myöhemmin, pitikö suunnitelma paikkansa ja milloin tuli valmista, vai tuliko ollenkaan…

Ote keskeneräisestä työstä

Alempana projektin nykyvaihe. Onneksi lankaa oli tallelle ja löysin mallinkin tästä kirjasta, vaikka en sitä enää edes muistanut. Nyt mietin, miten teen kaula-aukon ja joudunko tekemään joitakin pikkupaloja täytteeksi kaula-aukon muotoiluun.

Niska oireilee hiukan, kun edellisestä virkkauskerrasta on niin pitkä aika. Toivottavasti se ei ole jatkuva vaiva; rannekaan kun ei oikein pidä uudesta asennostaan!

 

Virkkausprojektini, josta pitäisi tulla pitsitakki.

Vaihe 2012 heinäkuusa oli tällainen. Toinen olkapää on valmis, mutta muuten tässä on vielä runsaasti töitä. Täytyypä tästä lähteä virkkaamaan, niin saan uuden vaiheen nähtäväksi lähiaikoina.

Kirjan hurmava suppilotötteröt-malli

Joskus lapsena Pohjamaalla näin muistaakseni Impi-tädilläni virkatun peitteen, joka minusta oli aivan mahtava. Se oli painava ja selkeästi kolmiulotteinen ja olen tullut siihen tulokseen, että se on ollut kirjassa esitetty Suppilotötteröt-malli. Impi oli myöskin taitava käsityöihminen, mutta en tullut koskaan kysyneeksi, oliko hän itse virkannut ihailemani peitteen. Kirjan kirjoittaja kuvaa mallia näin:

”Tämä koristeellinen joskin varsin suuritöinen mallisaattaa ensi katsomalla ehkä tuntua vaikeatekoiselta, mutta kun työhön ryhtyy ja malliin lähemmin perehtyy, tötteröt eivät enää vaikuta yhtä arvoituksellisilta.”

Itselleni ei kuitenkaan ole tullut edes mieleen ryhtyä tekemään tötterömaillia, sen verran monimutkaiselta se näyttää.

Pieni tötterö, yhdeksäs kerros

Suppilotötteröt-malli Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja-kirjassa.

Loppusanat

Tässä vielä Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja-kirjassa oleva esimerkki kuudentoista nypyn neliöstä, joka myöskin näyttää aika vaikealta tai ainakin suuritöiseltä.

Kuudentoista nypyn neliö

Suuri osa malleista sopii sellaisenaan myös pikkuliinojen virkkaamiseen. Niitä onkin varmaan isoäitien perintönä jokaisella suomalaisella. Varsinkin 1970-luvulla lankana käytettiin valitettavasti värillistä puuvillalankaa, joten ne ovat tällä hetkellä vain harvojen suosiossa, siitä huolimatta, että ovat kauniita ja taidokkaita. Myöhemmin kerron blogissani näistä tekijöiden suosimista käsitöistä.

Lähteet: Mary Olki Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja, WSOY 1972

Wikipedia, virkkaus, omat kokoelmat

 

Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): 2 Kirjastoni esittelyä, Käsityökirjat, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Mary Olki Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja 1972

  1. Päivitysilmoitus: Lisää virkkauksia, Mary Olki: Virkattuja vuodepeitteitä, WSOY 1966 | Extempore