Elsa Rapeli: Virkattuja pikkuliinoja 1960

Elsa Rapeli: Virkattuja pikkuliinoja 1960

 

Aluksi: En ole koskaan ollut erityisen innostunut pikkuliinojen virkkaamisesta ja niinpä en ole niitä yhtäkään tehnyt tähän mennessä. Etsiskellessäni kotiini kertyneitä liinoja kuvausta varten, aloin katsella niitä tarkemmin ja nähdä niissäkin oman viehätyksensä. Osan liinoista olen saanut lahjaksi, osan ostanut ovelle tulleilta kauppiailta (hellämielinen kun olen) ja osan kirpputoreita, joissa niitä myydään aivan pilkkahintaan. Niitä on kasoittain ja siinä tulee miettineeksi kaikkia innokkaita virkkaajia, jotka aikoinaan ovat iloineet aikaansaannoksistaan. Selkeitä retrovärityksiä vierastan: vihreitä, oransseja ja ruskeita liinoja minulla ei olekaan.

Osa tässä esitellyistä pikkuliinoista on äitini kokoelmassa.

Kirjan olen saanut lahjaksi tyttäreni ex-anoppikokelaalta ja vasta nyt tarkkaan siihen perehtynyt.

Elsa Rapelin alkusanat Virkattuja pikkuliinoja kirjaan:

”Kun pitsinvirkkuun harrastus tuntuu olevan yhä lisääntymässä, päätin ruveta sommittelemaan pikkuliinojen malleja näppäräsormisten virkkaajien iloksi ja hyödyksi. Joihinkin malleihin olen soveltanut vanhoja, tuttuja aiheita, mutta suurin osa on omia sommitelmia. Kokoelmassa on myös kolme tuntemattoman tekijän suunnittelemaa mallia.

Tällaiset pienet liinaset sopivat mainiosti koristamaan nykyajan kauniita, kiiltäviä pöytiä,ja malliltaan yksinkertaisia, nopeatekoisia liinasia voi käyttää astiakaapissa lautasten välissä suojaamaan niitä raapeutumiselta. Tällöin on kuitenkin paras virkata liinat helmilangasta, sillä se on pehmeämpää kuin tavallinen pitsinvirkkauslanka.

Pitsinvirkkaushan on leppoisaa, hermoja lepuuttavaa työtä, minkä tietävät kaikki, jotka ovat harrastaneet tätä käsityömuotoa, mutta toivon hartaasti, että tämä mallikokoelma herättäisi innostusta virkattuja pitsejä kohtaan vasta-alkajissakin.”

Lopuksi kirjoittaja kiittää lehtori Aino Ollilaa, joka on antanut hänelle apuaan kokoelman saattamisessa julkaisukuntoon. Valokuvaajaa ei kirjassa mainita.

Kirjoittaja antaa yleisiä ohjeita pitseistä ja pitsiliinoista. Osa niistä vaikuttaa huvittavilta nykyaikana, mutta nekin kuvaavat omaa aikaansa, mm. perunajauhoilla tärkkääminen, mahtaako sitä harrastaa enää kukaan?

”On virkattava niin, että pitsistä tulee tanakkaa, mutta ei kovaa. Pitsi ei liioin saa olla vetelää, sillä suurisilmäinen ja pehmeä pitsi ei kestä kauan.

Virkkaamaan ruvettaessa on kädet ehdottomasti pestävä ja kuivattava hyvin. Väliaikoina työ on parasta säilyttää kangas- tai muovipussissa; sopiipa tähän tarkoitukseen pieni lipas tai rasiakin. Puhdas pitsi on kaunista katsella; likaista ei tahdo saada pesemälläkään puhtaaksi.

Kun liina on valmis, se pestään miedossa saippuavedessä ja huuhdotaan hyvin. Pitsi voidaan myös tärkätä, siten se pysyy kauemmin puhtaana. Kaupasta saa nykyään ostaa hyviä tärkkejä, mutta tärkin voi myös tehdä perunajauhoista. Ennen silitystä asetetaan kostea lima puhtaalle pyyhkeelle, liinan nurea puoli päällä päin, ja oiotaan suoraksi. Pyyhkeen toinen pää käännetään pitsin päälle.

Pitsiä silitetään myös suoraan sen päältä ilman välikangasta niin kauan, että se on varmasti kuiva; silloin se ei rypisty uudelleen. Pitsi voidaan kovettaa myös sokerivedellä, mutta silloin sitä ei saa silittää, vaan työ pingotetaan nuppineuloin puhtaalla vaatteella päällystetyn laudan päälle.”

Näyttää siltä, ettei kaikkia pikkuliinoja ole tehty aivan näiden ohjeiden mukaan, koska osa on selvästi liian pehmeitä ja velttoja.

Useimmet kirjan mallit on minun makuuni liian ”hataria” eli niissä on käytetty paljon ketjusilmukoita, jolloin ne eivät ole kovin käytännöllisiä. Olen ottanut tähän kolme esimerkkiiä kirjan malleista, ja valinnut mukaan nimenomaan tiheimpiä, vaikka ensimmäisessä onkin kovin paljon juuri ketjusilmukoita. Viimeisen, Kirkonikkuna-mallin mukaisen hopealangasta virkatun liinan olen saanut lahjaksi vanhalta ystävältä.

Virkattuja pikkuliinoja, malli Myllynratas

Virkattuja pikkuliinoja, malli Lumme

Virkattuja pikkuliinoja, malli Kirkonikkuna

Hopealangasta virkattu liina, Kirkonikkuna

Omistan osan seuraavista pikkuliinoista, osa on äitini kokoelmasta. Itse olen hankkinut kokoelmani täysin satunnaisesti ja siihen kuuluu vain muutamia liinoja. Alla oleva tähtimallinen puuvillaliina on sekä minulla että äidilläni. Kolme seuraavaa on vain äidilläni.

Tähtimalli virkatussa pikkuliinassa

Virkattu pikkuliina Pyörylät neliössa

Virkattu yksinkertainen pyöryläliina, kuva kirjoittajan

Virkattu neliömäinen puuvillaliina, kuva kirjoittajan

Sinivalkoinen liina virkattu ja tärkätty liina

Ohessa on tiukkaan virkattu ja  tärkätty sinivalkoinen pikkuliina, jonka ostin ovelle tulleelta kauppamieheltä 1990-luvulla. Hän sanoi olevansa Kosovon pakolainen ja kertoi perheen saavan lisätuloja vaimon tekemien liinojen avulla. Hän oli sen näköinen, etten hetkeäkään epäillyt hänen tosi huonolla suomella esittämäänsä kertomusta. Edelleenkin uskon, että pieni liina on pakolaisnaisen virkkaama. Sitäkin olen käyttänyt.

Lopuksi

Alan jo innostua pikkuliinan virkkauksesta! Saa nähdä, aloitanko jonkin mallin tekemisen lähiaikoina tai jos vaikka talvi-iltojen ratoksi virkkaisi jotain ihan itse. Pikkuliinojen malleiksi sopivat monet vuodepeitteiden mallitilkuista ja voisin aloittaa niistä, kun olen niitä jo kokeillut.

Lähteet

 Elsa Rapeli: Virkattuja pikkuliinoja WSOY 3. painos 1974, 34 mallia, 46 sivua, kuvaajaa ei mainita

Omat kokoelmat

Mary Olki: Virkattuja vuodepeitteitä, 1966

Mary Olki Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja 1972



Tietoja Mairetuulikki

Olen valmistunut arkkitehdiksi 1960-luvulla ja toiminut kaavoitustehtävissä 40 vuotta. Muutimme Tampereelta maalle eläkkeelle jäämiseni jälkeen v. 2013 ja SUURI MUUTTO vei niin paljon aikaa, että blogin kirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Nyt on tarkoitus kirjoitella useammin. Työn ohessa olen puuhaillut monenlaista, olen lukenut paljon ja kaikenlaista, tehnyt käsitöitä ja hoitanut puutarhaa. Olen jotenkin osunut löytämään kulloiseenkin elämtilanteeseen sopivan kirjailijan teoksia, siitä voin kirjoittaa joskus enemmän. Olen pitänyt myös nettikauppaa Lumottu Lahja ja Kortti (www.lahjakas.eu), mutta lopettelen sitä parhaillaan.
Kategoria(t): 2 Kirjastoni esittelyä, Käsityökirjat, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Elsa Rapeli: Virkattuja pikkuliinoja 1960

  1. Ella sanoo:

    That’s a smart way of thniking about it.